Seuraava vapaa aika:

Koiranpennun terveys

Tässä artikkelissa vastaamme yleisimpiin koiranpentuihin liittyviin kysymyksiin.

Koiranpennun terveys


Johdanto


Oletko juuri saanut uuden pennun, tai kohta hakemassa uuden pennun kotiin? Suunnitteletko pennun hankkimista ja olet kiinnostunut kaikesta aiheeseen liittyvästä? Tässä artikkelissa käsitellään yleisiä pentuja koskevia kysymyksiä. Toivottavasti löydät jotain, mikä kiinnostaa sinua!

Lue lisää:

  1. Rokotuksista
  2. Maitohampaista
  3. Madotuksesta
  4. Ruokinnasta
  5. Liikunnasta
  6. Sosiaalistamisesta
  7. Kouluttamisesta
  8. Narttupentujen hormonitoiminnasta


1. Täytyykö pentu todella rokottaa?


Hyvä kysymys. Suomessa ne taudit, joita vastaan koiria rokotetaan, ovat jo ehtineet käydä harvinaisiksi. Penikkatautia, parvoa ja tarttuvaa maksatulehdusta tavataan vain harvoin Suomessa syntyneillä koirilla.Raivotaudin eli rabieksen voi saada ainoastaan sairastuneen eläimen puremasta. Miksi siis pitäisirokottaa? Varsinkin kun rokotteilla, kuten kaikilla muillakin lääkkeillä, voi olla sivuvaikutuksia.

Kaikkien koirien rokotustaustaa ei tiedetä

Suomeen tuodaan enenevissä määrin koiria ulkomailta, myös maista, joissa raivotauti, parvo, penikkatauti ja tarttuva maksatulehdus ovat yleisiä. Vaikka ulkomailta tuotu koira olisi papereiden mukaan rokotettu, asia ei välttämättä todellisuudessa ole näin ja tutkimuksissa onkin löytynyt todisteita, että rokotetuiksi väitetyillä, ulkomailta tuoduilla koirilla ei olekaan rokotuksen tuottamia vasta-aineita elimistössään. Voi myös olla, että rokote on ulkomailla säilytetty tai annosteltu väärin. Ulkomailta tuodut koirat kannattaakin aina rokottaa Suomessa uudestaan Suomen rokotuskäytäntöjen mukaisesti. Ja vaikka oma koirasi olisikin Suomessa syntynyt, et voi koskaan olla varma kaikkien lenkkipolulla ja koirapuistoissa kohtaamiesi koirien alkuperästä. Parvo ja penikkatauti leviävät eritteiden välityksellä joten yksi tautia kantava koira asuinalueellasi riittää.

Rokotuksilla ei suojata pelkästään omaa koiraa

Vakavien tautien levinneisyys saadaan pidettyä matalana, jos riittävän suuri osa koirista on rokotettu. Niin kauan kuin useimmat koirat rokotetaan, on riski näiden tautien puhkeamiselle hyvin pieni, sillä tautien on vaikea saada jalansijaa, jos suurin osa koirista on rokotettu. Jos koirien rokottaminen lopetetaan, kasvaa riski tautiepidemioiden puhkeamiselle ja kyseiset taudit ovat koirille usein tappavia, raivotauti tappaa myös ihmisen. Kun punnitaan rokottamisen riskit ja tautien aiheuttamat riskit, on koiranpennun rokottaminen ehdottomasti pienempi riski kuin rokottamatta jättäminen.

Suositus kennelyskästä

Entä kennelyskä, täytyykö sitä vastaan rokottaa? Kennelyskä on harvoin tappava tauti, mutta voi johtaa vakaviinkin jälkitauteihin ja olla vaivalloinen niin omistajalle kuin koirallekin. Kennelyskää voi verrata ihmisten influensaan tai hinkuyskään; kennelyskä on erittäin tarttuva tauti ja usein koirat yskivät niin voimakkaasti, että yökkäävät limaa. Rokotus kennelyskää vastaan ei valitettavasti takaa 100%:sta suojaa taudilta, mutta rokotetut koirat sairastuvat usein lievemmin oirein, vaikka eivät täysin taudilta välttyisikään. Kennelyskärokotusta suositellaan etenkin, jos pentu tulee tapaamaan monia muita koiria esimerkiksi pentukerhossa, näyttelyissä tai päivähoidossa tai jos koira asuu alueella, jolla on paljon muita koiria.


2. Koska pennun hampaat vaihtuvat?


Pennut alkavat vaihtaa hampaita noin 3 kuukauden ikäisenä ja usein kaikki hampaat ovat vaihtuneet 6 kuukauden ikään mennessä. Tämä vaihtelee kuitenkin rodusta ja yksilöstä toiseen. Jos olet epävarma, voit olla yhteydessä hammasasioihin perehtyneeseen eläinlääkäriin neuvojen saamiseksi.

Kiinnijääneet maitohampaat

Yleisesti ottaen ei ole normaalia, että maitohammas ja pysyvä hammas ovat näkyvissä yhtä aikaa. Tällaiset kiinni jääneet maitohampaat täytyy usein poistaa, koska ne lisäävät purentavikojen riskiä ja saattavat vahingoittaa pysyvän hampaan kiillettä. Irtoamattomat maitohampaat saattavat aiheuttaa pysyvien hampaiden puhkeamisen väärään asentoon mikä saattaa johtaa niiden painumiseen kitalakeen. Tämä on kivuliasta ja saattaa johtaa infektioon. Ota tavaksi katsoa pennun suuhun säännöllisesti. Aloita lyhyillä hetkillä ja pidennä aikaa pennun tottuessa toimenpiteeseen, palkitse pentu välittömästi suuhun katsomisen jälkeen.

Vammat maitohampaissa

Jos maitohammas vahingoittuu tapaturmaisesti (esim. katkeaa), täytyy se todennäköisesti poistaa. Vahingoittunut hammas aiheuttaa tulehdusriskin, vaikka ei vaikuttaisikaan kipeältä. Bakteerit voivat kulkeutua hampaan ytimen kautta juureen ja pahimmassa tapauksessa vahingoittaa leukaluuta ja pysyvää hammasta. Jos pentusi on vahingoittanut maitohammastaan, varaa aika eläinlääkärille tarkastukseen. Usein kannattaa mennä suoraan klinikalle, jossa on hammasröntgenmahdollisuus. 

Hampaiden harjaus

Hammaskiven kertymisen ja hampaiden kiinnityskudoksen tulehtumisen estämiseksi on tärkeää totuttaa koira hampaiden harjaukseen pennusta lähtien. Hampaiden harjausta voi ajatella "temppuna" muiden joukossa: aloitetaan pienesti ja lyhyillä harjoituksilla, käyttäen esim. vauvan hammasharjaa tai sormeen vedettävää kangaspalaa ja harjataan yhtä hammasta, jonka jälkeen pentu palkitaan. Kun pentu on tottunut tähän, lisätään harjattavien hampaiden määrää, kunnes voidaan harjata koko suu. Koiran hampaat on tarpeen harjata joka päivä koko koiran elämän ajan, aivan kuten ihmistenkin. Harjaamisen opetteluun kannattaa ehdottomasti panostaa. Jos hampaiden harjaus sujuu helposti, on suurempi todennäköisyys, että omistaja jatkaa sitä päivittäin.


3. Koska pentu pitää  madottaa?


Yleisin koiranpentujen sisäloinen on suolinkanen. Suolinkainen voi tarttua emolta pentuun tiineyden ja imetyksen aikana. Pentu voi saada tartunnan myös ensimmäisten elinviikkojensa aikana, jos ympäristössä on suolinkaisia tai niiden munia.

Suosituksia

Jos on epäilys, että pentu on saanut suolinkaistartunnan (esim. jos pentu on kasvanut ympäristössä, jossa on paljon muita koiria), on suositeltavaa, että kasvattaja madottaa pennun useamman kerran ennen luovutusta.  Uudessa kodissa oentu on syytä madottaa 1-2 viikkoa ennen ensimmäistä rokotusta sekä ensimmäisen ja toisen rokotuksen välissä jotta voidaan olla varmoja, ettei pennulla ole rokotushetkellä suolinkaistartuntaa. Rokotuksen teho voi heiketä, mikäli pentu kärsii samanaikaisesti sisäloisista.



4. Mitä pennun tulisi syödä?


On monta mielipidettä siitä, mitä koirien tulisi tai ei tulisi syödä. Monet sanovat, että kuivamuona on pahasta, toiset taas, että raakaruoka voi olla koiralle vaarallista. Valitettavasti vielä ei löydy riittävästi tutkimustietoa koiralle varmasti optimaalisesti ruokavaliosta ja tuskin mikään ruokavalio onkaan sellainen, joka sopisi aina kaikille koirille. Koska aiheesta ei ole saatavilla yksimielistä informaatiota, vaihtelevat myös suositukset sen mukaan, keneltä kysyy ja eläinlääkäritkin ovat aiheesta montaa mieltä. Alla olevat suositukset perustuvat saatavilla olevaan, koostettuun tietoon eivätkä siis ole absoluuttinen totuus.

Isorotuiset pennut

Suurikasvuisten (paino aikuisena yli 20-25kg) rotujen pennut ovat herkempiä kasvun aikana kehittyville luuston kehityshäiriöille verrattuna  pienempikokoisiin pentuihin. Isorotuisten koirien pennuille on suositeltavaa antaa isoille roduille tarkoitettua, tunnetun valmistajan penturuokaa, kuivana tai märkänä. Tunnetun valmistajan siksi, että suurten valmistajen ruuat ovat varmasti tutkittuja ja testattuja suurille roduilla ja suurilla valmistajilla on paremmat mahdollisuudet ylläpitää korkea ja tasaien ruuan laatu, suuresta tuotantomäärästä johtuen.

Ravinto-oppi

Jos ei halua syöttää pennulleen suurimpien ruoanvalmistajien tasalaatuisia ruokia, tulee olla erittäin tietoinen ravinto-opista ja etenkin siitä, mikä on kalsiumin ja fosforin päivittäinen saantisuositus. On myös osattava rakentaa pennun ruokavalio siten, että saantisuositukset toteutuvat. Suurirotuisten koirien pennuille suositeltava kalsium/fosfori-suhde on 1:2 ja 1:3 välillä, tällä suhteella todennäköisemmin vältetään ruokinnasta johtuvia nivel- ja luustovaivoja. Suurirotuisten koirien pennut on erityisen tärkeä pitää normaalipainoisina koska tiedetään, että pienikin kasvun aikainen ylipaino voi aiheuttaa luuston ja rustojen kehityshäiriöitä. Nämä pennut saisivatkin mielummin olla jopa vähän laihanpuoleisia. Kun koira on täyttänyt 10-12 kuukautta, ei ruokinta ole enää yhtä tarkkaa, sillä tällöin koira pystyy esim. ulostamaan liiallisen kalsiumin, eikä se vaikuta enää luuston kehitykseen. Jos ei siis halua pidemmän päälle syöttää tunnettujen valmistajien valmistamia ruokia,  voi hyvin vaihtaa ruokaa tällöin. Jos pentu syö täysravintoa, ei tule antaa kalsiumlisää, koska liiallinen kalsium voi aiheuttaa nivel- ja luusto-ongelmia.

Viljat

Tällä hetkellä ei ole tieteellistä näyttöä sille, että viljat aiheuttaisivat koirilla sairauksia tai allergioita sen enempää kuin muutkaan ruoka-aineet. Toki koiralleen voi niin halutessaan valita viljattoman ruuan.

Raakaruoka, BARF ja kotiruoka

Mitä tulee raakaruokaan, BARFiin tai kotiruokaan, on tärkeä verrata ravintosisältöä eri ravintoaineiden suositeltuun päiväsaantiin. Jos antaa pennulleen raakaruokaa tai BARFia on syytä muistaa, että ruoka on raakaa ja sisältää usein bakteereja, jotka voivat sairastuttaa ihmisiä (ja joskus myös koiran), ja ruoka tulee pitää pienten lasten ulottumattomissa. Jos pentu jostain syystä tarvitsee antibioottilääkitystä, voi olla järkevää olla antamatta raakaruokaa kuurin aikana. Tietyt raakaruoat voivat sisältää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita eikä tällä hetkellä tiedetä, voivatko nämä bakteerit mahdollisesti vallata tilaa suolistosta, kun normaali bakteerikanta on vähentynyt antibioottien vaikutuksesta. Raakaa kanaa (etenkin ulkomaista) on syytä välttää, sillä se voi sisältää Salmonella- bakteereita, jotka voivat sairastuttaa niin koiran kun ihmisenkin.

Kuten sanottu, tällä hetkellä on hyvin vähän varmaa tietoa siitä, mikä on koiralle parasta ravintoa kaikki tekijät huomioon ottaen. Toivottavasti lähiaikoina saadaan aiheesta enemmän tutkimustietoa.


5. Pennut ja liikunta


On usein vaikea löytää hyviä suosituksia mitä tulee pentuihin, kävelylenkkeihin ja liikuntaan. Suositukset ovat myös muuttuneet ajan myötä. Tällä hetkellä (2018) useimmat ortopediaan (luihin ja niveliin) perehtyneet eläinlääkärit suosittelevat luottamaan siihen, että pentu tietää itse, kuinka paljon sen on hyvä liikkua.

Sopivasti leikkiä paras

Saman ikäiset (ja suunnilleen saman kokoiset) pennut voivat periaatteessa leikkiä vapaasti keskenään ja ne ottavat itse pieniä taukoja leikin keskellä, kun eivät enää jaksa enempää. Tämä koskee yksilöitä, joiden leikkitarve on suunnilleen samanlainen. Jos toinen pennuista on selvästi leikkisämpi kuin toinen, on mahdollista, että leikki menee yli. On tärkeää valvoa pentujen leikkiä ja auttaa pentuja keskeyttämään leikki (ei rankaista) jos huomaa, että toinen pennuista ei enää halua olla mukana tai, että toinen pennuista käy liian kovakouraiseksi tai päällekäyväksi.

Kävelylenkit, alusta ja rasitus

Mitä tulee kävelylenkkeihin ja fyysiseen aktiivisuuteen, ei ole olemassa mitään tarkkoja sääntöjä. Nyrkkisääntö on, että pentua ei tule altistaa “pakonomaiselle fyysiselle kuntoilulle” ennen kuin kasvulinjat ovat sulkeutuneet. Esimerkki pakonomaisesta fyysisestä kuntoilusta (jota siis tulee välttää) on koiran ottaminen mukaan juoksu- tai pyörälenkille, reippaat kävelylenkit, joilla koira ei itse pysty valitsemaan tahtia tai leikit, joissa koira kiihtyy niin, että unohtaa, kuinka paljon se oikeastaan jaksaa. Pakonomainen kuntoilu voi myös tarkoittaa juoksentelua pitkin piha-aitaa ohikulkijoille haukkuen. Vältä pitkiä kävelyjä kovalla alustalla, pennuille parempi alusta on ruoho ja polut. Pennut voivat kulkea rappusia, mutta kontrolloidussa tahdissa (ei ylös/alas ryntäilyä). Pentua/nuorta koiraa ei tule altistaa ylimääräiselle rasitukselle, esim. laittaa sitä kantamaan mitään selässään tai vetämään perässään, ennen kuin koira on täysikasvuinen ja kasvulinjat ovat sulkeutuneet. Tämä tapahtuu useimmilla koirilla noin 12 kuukauden iässä (tämä vaihtelee roduittain, ja suuremmilla koirilla voi mennä jopa 15 kk). Vältä ottamasta pentua mukaan useamman kilometrin reippaille kävelylenkeille. Sitä vastoin pennun voi antaa juoksennella vapaana metsässä tai ottaa mukaan esim. hevostallille ja antaa sen tottua siihen ympäristöön.

Käytä pentua mieluummin ulkona kuin kuntoile sen kanssa

Tiivistetysti voisi sanoa, että säännöllistä kuntoilua tulisi välttää pentujen kanssa. Käytä pentua sen sijaan usein ulkona ja useissa erilaisissa paikoissa, jotta pentu tottuu erilaisiin ympäristöihin. Keppiä tai palloa voi heitellä muutamia kertoja, mutta jos pentu vaikuttaa “pallohullulta”, on parempi minimoida pallon heittely. Vaihtele pallon/kepin heittelyä myös pallon/kepin etsinnän kanssa, se on vähemmän kiihdyttävää aktiviteettia pennulle, mutta kuitenkin hauskaa ja väsyttävää. Luu- ja nivelvaivojen vähentämiseksi on erittäin tärkeää pitää pentu normaalipainoisena koko kasvun ajan (muista, että pakkauksessa annettu päivittäinen ruoan määrä on vain suuntaa antava, on tärkeää katsoa ja tunnustella pentua ruumiinkunnon määrittämiseksi ja säätää ruoan määrää sen mukaan). Kun pentu on kasvanut aikuiseksi ja kasvulinjat sulkeutuneet (seuraa rodun suosituksia) voi koiraa alkaa liikuttaa aktiivisemmin. Toki se täytyy aloittaa asteittain, aivan kuten silloin, kun haluaa itse kohottaa kuntoaan.


6. Koska pentu saa alkaa tapaamaan muita koiria?


Ennen oltiin hyvin tarkkoja siitä, että pentu ei tapaa muita koiria, ennen kuin se on asianmukaisesti rokotettu. On kuitenkin erittäin tärkeää, että pentu saa olla kontaktissa erilaisten (ystävällisten) koirien ja ympäristöjen kanssa jo paljon ennen 16 viikon ikää. Pennut, jotka eivät ole saaneet “nähdä maailmaa” ja jotka eivät ole oppineet, mikä on normaalia ennen 16 viikon ikää, kehittävät suuremmalla todennäköisyydellä erilaisia ongelmakäyttäytymisiä.

Ensimmäisen penturokotuksen jälkeen

Nykyään suositellaan, että pentu olisi saanut ensimmäisen rokotuksensa (annetaan yleensä 12 viikon iässä), ennen kuin aloitetaan esim. pentukerho tai tai aletaan tapaamaan muita kuin talouden omia koiria. On suositeltavaa, että pentu saisi mahdollisuuden tavata useita turvallisia aikuisia koiria sekä mielellään myös samanikäisiä pentuja.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta oikeanlaisten koirien kanssa!

Leikkiviä pentuja/koiria tulee aina vahtia, jotta yksikään pentu ei ole liian hyökkäävä toista kohtaan tai leikki ei käy liian kovakouraiseksi jonkin pennun toimesta. Parasta on, jos tuttavapiiristä tai esim. pentukerhosta löytyy samanikäinen pentu tai turvallinen aikuinen koira. Pentua ei kannata viedä yleisiin koirapuistoihin, osittain koska tautien tartuntapaine on siellä suurempi, mutta myös koska koskaan ei voi tietää, kuinka toiset koirapuistossa käyvät koirat käyttäytyvät. Pentu saattaa saada huonoja kokemuksia, jos se tapaa toisen koiran, joka ei ole varsinaisesti “sosiaalisesti taitava”.

Ympäristökouluts - vähintään yhtä tärkeää

On myös tärkeää, että pentu saa mahdollisuuksia tutustua useisiin erilaisiin asioihin sen ollessa vielä pieni, esim. kokeilla bussilla ajelua, istua puistonpenkillä katselemassa ohikulkijoita jne. Tätä kutsutaan ympäristökoulutukseksi, ja tiedetään, että pennut, jotka tutusutetaan uusiin asioihin (kontrolloiduissa olosuhteissa, jolloin pentu tuntee olonsa turvalliseksi) ovat suuremmalla todennäköisyydellä rauhallisia ja varmoja aikuisina, missä ikinä kulkevatkin.


7. Koska voin aloittaa pennun kouluttamisen?


Ennen sanottiin, että pennun kouluttamista ei tulisi aloittaa ennen kuin pentu on vähän vanhempi. Suositus on todennäköisesti peruja ajalta, jolloin koiran kouluttaminen perustui pääosin pakkoon ja rankaisemiseen, ja pieni pentu ei todennäköisesti olisi kestänyt kovia koulutusmetodeja. Nykyään suositellaan olemaan tuottamatta koiralle epämiellyttäviä kokemuksia koulutuksen yhteydessä, tarkoittaen, että kouluttamisen voi aloittaa paljon aiemmin. Nyrkkisääntönä on, että yritetään palkita haluttua käytöstä ja estää pennun mahdollisuudet epätoivottuun käytökseen. On järkevää mennä pentukurssille pennun kanssa. Kannattaa kuitenkin ottaa etukäteen selvää, että ohjaaja käyttää moderneja tieteelliseen tutkimukseen perustuvia metodeja ja välttää rangaistukseen perustuvia koulutusmetodeja (kuten hihnasta nykimistä, uhkaavaa kehonkieltä, koiralle huutamista). Kysy mielellään tutuilta tai kasvattajalta suosituksia hyvistä kursseista.

Pentu oppii koko ajan

Tämä tarkoittaa sitä, että voit aloittaa pennun kouluttamisen heti pennun saavuttua. On hyvä, jos pentu alusta alkaen oppii, mitä siltä odotetaan kotona. On hyvä pohtia, miten haluaa pennun käyttäytyvän sen kasvaessa isoksi (jotta kaikki perheessä ajattelevat ja tekevät samoin), ja alkaa opettaa pentua siihen alusta alkaen. Tosiasiassa pentu oppii koko ajan, joten oikeastaan kaikki pennun kanssa vietetty aika on tavallaan “koulutusaikaa”, siksi on hyvä olla mielessä, mitä pennun halutaan oppivan.

Käytä vahvistamista kieltämisen sijaan

Yksi vinkki on ajatella, mitä HALUAA koiran tekevän sen sijaan, että ajattelee, mitä ei halua koiran tekevän. On esimerkiksi paljon helpompi sekä ihmisen että koiran ymmärtää, että pennulla pitää olla kaikki neljä jalkaa maassa saadakseen rapsutuksia, kuin että “ei saa hyppiä”. Palkitse pentua toivotusta käytöksestä ja vältä pennun asettamista tilanteisiin, joissa se saattaisi keksiä tehdä jotain epätoivottua. Poimi siis pois asiat, joita pentu ei saa pureskella ja varmista, että sillä sen sijaan on saatavilla leluja, joita saa pureskella ja joilla saa leikkiä. Jos käytät palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, voit pian alkaa harjoittelemaan esim. merkistä (käskystä) istumista tai maahan menoa.

Huomioi ja vahvista positiivista käytöstä palkitsemalla

Muista pitää koulutustuokiot alussa hyvin lyhyinä, usein muutaman minuutti riittää, jos opettat pentua esim. istumaan tai makaamaan. Käytä myös hyväksesi tilaisuudet vahvistaa toivottua käytöstä: ota esimerkiksi kävelyille mukaan nameja ja/tai lelu ja kun pentu spontaanisti katsoo sinua, palkitse kehuilla ja lelulla/nameilla. Näin lisäät todennäköisyyttä, että pentu hakee kontaktia sinuun kävelylenkeillä.


8. Koska narttupennun juoksut alkavat?


Juoksun alkamisajankohta voi vaihdella yksilöstä, rodusta ja sukulinjasta toiseen. Usein pienirotuisilla koirilla juoksut alkavat aiemmin kuin suurirotuisilla, mutta ei aina. Nyrkkisääntönä pidetään, että nartun ensimmäisen juoksu tulee 7-24 kuukauden ikäisenä. Ensimmäinen juoksu voi olla normaalia juoksua lyhyempi tai pidempi ja on myös normaalia, että ensimmäinen juoksu päättyy vain jatkuakseen pian uudelleen. Ensimmäinen juoksu voi myös olla ns. hiljainen juoksu mikä tarkoittaa, että nartulla ei esimerkiksi ole ollenkaan veristä vuotoa,  mikä voi tehdä juoksun havaitsemisen haastavaksi.

Nartun mieliala saattaa muuttua juuri ennen juoksua, sen aikana ja jälkeen. Se voi olla normaalia rauhallisempi, ailahtelevainen ja/tai masentuneen oloinen eikä välttämättä halua puuhailla yhtä paljon kuin tavallisesti. Nartun ruokahalu voi myös olla normaalia huonompi. Jos narttu syö vain muutamana yksittäisenä päivänä, vuotaa märkäistä tai pahanhajuista eritettä vulvasta tai on hyvin väsynyt, voi olla viisasta olla yhteydessä eläinlääkäriin, koska nämä voivat olla merkkejä siitä, että koiralla ei ole kaikki hyvin.

Juoksun jälkeen narttu voi tulla valeraskaaksi; nartulla voi maito laskeutua nisiin, se voi tehdä pesää, kanniskella leluja tai esineitä kuin pentuja, olla haluton lähtemään lenkille yms. Jotkut nartut vahtivat ja voivat olla hermostuneita tai käyttäytyä aggressiivisesti, jos  omistaja esimerkiksi yrittää ottaa “pennut” pois. Usein tämä käytös asettuu, jos ottaa “pennut” pois nartun ulottuvilta ja lisää liikuntaa ja aktivointia jonkin verran. Jos tästä ei ole apua, on viisasta varata aika eläinlääkäriltä, narttu saattaa tarvita lääkettä valeraskauden hoitoon. Jos nartulla on toistuvasti suuria ongelmia valeraskauden kanssa, voi olla hyvä miettiä nartun steriloimista.

Ensimmäisen juoksun aikoihin tapahtuu paljon asioita, jotka voivat vaikuttaa nartun käytökseen. Jos huomaat, että nartun käytös muuttuu rajusti (niin, että se on ongelmallista sinulle tai koiralle), on järkevää hakea apua koirankouluttajalta tai eläinlääkäriltä, jolla on erikoiskoulutusta koiran käyttäytymisestä.

FirstVet

FirstVet

Viimeksi päivitetty: 2018-10-03

Lisää artikkeleita aiheesta Koira

Koiran oksentelu ja ripulointi

Koiran oksentelu ja/tai ripuli on yksi yleisimmistä eläinlääkäriin hakeutumisen syistä. Tässä artikkelissa annetaan mm....

Läs hela artikeln
Kennelyskä koiralla

Kennelyskä on yhteisnimitys tarttuville hengitystieinfektioille, jotka aiheuttavat koiralla yskää ja muita flunssan oire...

Läs hela artikeln
Antibiootit ja mikrobilääkeresistenssi

Tässä artikkelissa kerrotaan siitä, kuinka antibiootit toimivat, mitä on mikrobilääkersesistenssi ja minkä takia on hyvi...

Läs hela artikeln

Lataa FirstVet- sovellus älypuhelimeesi.

Voit käyttää palvelua iPhonella, iPadilla tai Android- laitteella. Sovelluksen voit ladata Google Playsta tai App Storesta.