Hund i gras

Granulosytäärinen anaplasmoosi (aiemmin ehrlichioosi) koiralla ja kissalla

Granulosytäärinen anaplasmoosi on punkkivälitteinen tauti, jonka aiheuttaja on bakteeri Anaplasma phagocytophilum. Tässä artikkelissa kuvailemme sairautta tarkemmin sekä kerromme, kuinka sitä voi ehkäistä.

Eläinlääkärin etävastaanotto


✓ Käynnit sisältyvät useimpiin eläinvakuutuksiin
✓ Arvio, hoito-ohjeet ja tarvittaessa lähete eteenpäin
✓ Auki joka päivä klo 6-24

Johdanto

Granulosytäärinen anaplasmoosi (kutsuttiin aiemmin ehrlichioosiksi) on bakteerin Anaplasma phagocytophilum:n aiheuttama tauti, joka leviää tavallisen punkin (Ixodes ricinus) välityksellä. On olemassa myös tauti, jota kutsutaan monosytääriseksi ehrlichioosiksi, sen aiheuttaja Ehrlichia canis leviää ruskean koirapunkin (Rhipicephalus sanguineus) välityksellä. Tätä tautia ei normaalisti esiinny Suomessa, mutta tuontikoirilta tai taudin esiintymisalueilla lomailleilla koirilta voi tautia löytyä. Jos lukee netistä ehrlichioosista ja anaplasmoosista, on tärkeää tietää ero, koska taudit eivät ole täysin samanlaisia. Kun suomalaiset eläinlääkärit puhuvat anaplasmoosista, tarkoittavat he tavallisesti granulosytääristä anaplasmoosia. Tämä artikkeli käsittelee yksinomaan granulosytääristä anaplasmoosia.

Punkkivälitteinen tauti

Anaplasmoosi leviää punkkien välitteellä. Ei ole tiedossa, kuinka levinnyt tauti on Suomen puutiaisten joukossa. Bakteeri siirtyy isäntään kun punkki on imenyt verta noin 1-2 vuorokauden ajan. Monet koirat ja kissat ovat törmänneet tautiin (90-luvulla tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että monilla oireettomilla koirilla on vasta-aineita taudinauiheuttajalle). Useimmat eivät kuitenkaan sairastu, vaikka ne ovat törmänneet sairauteen, koiran/kissan keho pystyy itse eliminoimaan taudinaiheuttajan.

Oireet

Koiran anaplasmoosi on melko hyvin tunnettu. Sairautta esiintyy myös kissoilla, mutta kissojen sairastumista on tutkittu hyvin vähän.

Kuten todettiin aiemmin, moni tartunnan saanut ei saa oireita.

Koirat, jotka sairastuvat, saavat oireita noin 1-2 viikon kuluessa punkinpuremasta. Anaplasmoosin oireet ovat usein epämääräisiä, esim. kuume, väsymys, huonontunut ruokahalu, kipuilu, jäykkyys, haluton liikkumaan. Muita epätavallisia oireita ovat yskä, ripuli ja oksentelu, kalpeat limakalvot ja verenvuodot. Tällaisia oireita voi olla myös monissa muissa sairauksissa.

Akuutisti sairastavan koiran verinäytteen löydöksiin kuuluu usein verihiutaleiden lasku ja lymfosyyttien (tietyntyyppinen valkosolu) määrän laskeminen tai kohoaminen.

Kissojen sairastumisesta ei löydy juurikaan tietoa, sairaus vaikuttaa harvinaisemmalta kissojen joukossa, ja sairastuneilla kissoilla oireina on korkea kuume, kivut ja jäykkyys kehossa. Usein kissa haluaa vain maata ja levätä, se syö ja juo huonommin.

Ei ole tiedossa, onko anaplasmoosi krooninen tauti vai ei. Tähän asti koirilla tehdyissä tutkimuksissa vaikuttaa siltä, että koirat tervehtyvät anaplasmoosista hoidon jälkeen.

Diagnoosi

Anaplasma phagocytophila tartuttaa valkosolut (neutrofiilit). Jos kuumeilevalta koiralta tai kissalta ottaa näytteen, on tavallista, että verisivelyssä näkyy bakteereja. Bakteerit näkyvät pieninä pisteinä tai venytettynä neutrofiilin (valkosolun) sisällä. Verisivelyn tutkijalta vaaditaan kuitenkin hieman harjaantuneisuutta tulkintaan. Valkosolujen muutoksiin on kuitenkin muitakin syitä, joten diagnoosin varmistamiseksi voi eläinlääkäri lähettää verinäytteen tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon, jotta voidaan tehdä PCR-analyysi. Analyysissa etsitään Anaplasma phagocytphilan DNA:ta, ja jos näyte on positiivinen ja koiralla/kissalla on tyypillsiä oireita, sairastaa eläin todennäköisesti anaplasmoosia.

Verinäytteestä voidaan myös tutkia vasta-aineita Anaplasma phagocytophilalle. Ongelmana vasta-aineiden kanssa on, että eläimellä voi olla niitä vaikkei se olisi sairas, koska vasta-aineita voi löytyä monta vuotta tartunnan kohtaamisen jälkeen. Epäilyyn anaplasmoosiin sairastumisesta vaaditaan niin vasta-aineiden löytyminen verestä kuin myös tyypilliset oireet eläimellä. Diagnoosin varmistamiseksi ottaa eläinlääkäri joskus ns. parinäytteet, se tarkoittaa, että vasta-aineiden määrä tarkistetaan verestä parin viikon välein. Jos kyseessä on akuutti/uusi tartunta, kasvaa vasta-aineiden määrä veressä.

Hoito

Anaplasmoosia hoidetaan antibiootein, yleensä käytetään doksisykliinia 10 päivän ajan. Koira/kissa piristyy usein huomattavasti 1-2 vuorokauden kuluessa lääkityksen aloittamisesta.

On hyvä tietää, että yksi doksisykliinin sivuvaikutuksista on, että koira usein piristyy hoidon aikana, huolimatta siitä, mikä sairaus on kyseessä. (Ei ole tiedossa, onko lääkkeellä sama vaikutus kissoihin.) Se tarkoittaa, että vaikka koiran vointi huononisi antibioottilääkityksen loputtua, ei se välttämättä ole merkki siitä, että hoitoa tarvitsee pidentää, vaan ennemmin merkki siitä, että koiran oireiden taustalla voi olla jokin muu syy. Koirat, joiden oireet aiheutuvat anaplasmoosista, piristyvät usein selvästi 1-2 vuorokaudessa ja koira pysyy terveenä hoidon lopettamisen jälkeenkin.

Ennaltaehkäisy

Koiran/kissan tartunnan riskin vähentämiseksi on tärkeää käydä turkki ja iho päivittäin läpi punkkiaikaan (vaikka eläin olisi saanut punkkilääkkeen). Jos asut alueella, jossa on paljon punkkeja, suositellaan, että eläin käsitellään punkkikarkoitteella. On olemassa reseptivapaita ja reseptin vaativia valmisteita; spot-on valeluliuos (tipat, jotka laitetaan niskan iholle), kaulapanta ja tabletit. Lue pakkausseloste huolellisesti, että eläin saa oikean annoksen, ja varmista myös, että valmiste on oikealle eläinlajille, sillä on olemassa punkkikarkotteita (permetriini) koiralle, joka voi pahimmassa tapauksessa olla kissalle hengenvaarallinen, jos sen laittaa sille vahingossa.

Koska tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin?

Jos epäilet koirasi tai kissasi sairastuneen punkkivälitteiseen tautiin, tulee aina olla yhteydessä eläinlääkäriin. FirstVetillä voit aina varata etäeläinlääkärikäynnin kokeneelle eläinlääkärille saadaksesi apua tilanteen arvioinnissa.

Lisää artikkeleita aiheesta Koira