Kuinka kissan munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan?

Munuaisten vajaatoiminta voi olla joko akuutti tai krooninen. Krooninen munuaisten vajaatoiminta on kohtalaisten yleinen vaiva ikääntyvillä kissoilla. Sairaus kehittyy hitaasti ja munuaisten toiminta heikkenee edelleen kun vaiva etenee. Useimmiten sairaus on ikäsidonnainen mutta sen voivat laukaista myös synnynnäiset tai perinnölliset tekijät. Akuutista munuaisten vajaatoiminnasta puhutaan, kun jokin tekijä on yllättäen vahingoittanut munuaisia. Mahdollisia akuutin munuaistulehduksen taustatekijöitä ovat esimerkiksi hoitamaton munuaistulehdus tai myrkytys. Krronisen ja akuutin vajaatoiminnan oireet poikkeavat jonkin verran toisistaan. Akuutista munuaisten vajaatoiminnasta kärsivä kissa sairastuu akuutisti eli yllättäen. Sillä voi olla kuumetta, yleisvointi saatta romahtaa ja se alkaa pissaamaan suuria määriä (munuaiset eivät enää kykene väkevöittämään virtsaa). Pahimmassa tapauksessa pissan tulo lakkaa kokonaan (munuaiset eivät enää kykene ollenkaan muodostamaan virtsaa). Virtsa voi olla veristä. Munaiset ovat useon kipeät, mikä ilmenee selän köyristelynä tai kyyristelynä. Kissan ruokahalu huononee ja se saattaa oksennella. Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan oireet ilmaantuvat vaivihkaa. Yleisimpiä ensioireita ovat lisääntynyt juominen ja pissaaminen, laihtuminen ja lihaskato, ruokahalun huononeminen, oksentelu, ummetus, väsyneisyys jne. Munuaisten vajaatoiminnan hoito riippuu sen taustasyystä ja kissan oireiden vakavuudesta. Mikäli kissa on hyvin sairas eikä syö (tai juo), joudutaan se useimmiten ottamaan sisään klinikalle tai sairaalaan saamaan nestehoitoa sekä pahoinvoinninesto- ja joskus jopa kipulääkitystä. Joskus joudutaan antamaan verenpainetta alentavia lääkkeitä ja kaliumlisää. Samalla kissaa tutkitaan mahdollisen taustasyyn määrittämiseksi: virtsanayte tutkitaan allaolevan tulehduksen varalta ja selvitellään, olisiko kissa mahdollisesti päässyt syömään jotain myrkyllistä. Kun kissa on virkistynyt tarpeeksi kotiinlähtöä varten, joudutaan hoitoa useimmiten jatkamaan kotona erikoisruokavalion ja verenpainetta ja elimistön elektrolyyttitasoja säätelevien lääkitysten avulla. On erittäin tärkeää, että kissa saa juoda niin paljon kuin se haluaa ja saa riittävästi nesteitä (useita vesiastioita ja märkäruokaa). Kontrollikäynnillä tutkitaan useimmiten verenpaine, munuaisarvot, veriarvot, elektrolyytit (kuten kalium, fosfori, kalsium) sekä virtsan proteiinipitoisuus. Tutkimusten perusteella voidaan määrittää jatkohoidon tarve ja asettaa ennuste.