Granulosytäärinen anaplasmoosi (aiemmin ehrlichioosi) kissalla

Johdanto

Granulosytäärinen anaplasmoosi (kutsuttiin aiemmin ehrlichioosiksi) on bakteerin Anaplasma phagocytophilum:n aiheuttama tauti, joka leviää tavallisen punkin (Ixodes ricinus) välityksellä. On olemassa myös tauti, jota kutsutaan monosytääriseksi ehrlichioosiksi, sen aiheuttaja Ehrlichia canis leviää ruskean koirapunkin (Rhipicephalus sanguineus) välityksellä. Tätä tautia ei normaalisti esiinny Suomessa, mutta tuontikissoilta tai taudin esiintymisalueilla (Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Kimberleyn alueella Australiassa) lomailleilta kissoilta voi tautia löytyä. Jos lukee netistä ehrlichioosista ja anaplasmoosista, on tärkeää tietää ero, koska taudit eivät ole täysin samanlaisia. Kun suomalaiset eläinlääkärit puhuvat anaplasmoosista, tarkoittavat he tavallisesti granulosytääristä anaplasmoosia. Tämä artikkeli käsittelee yksinomaan granulosytääristä anaplasmoosia.

Punkkivälitteinen tauti

Anaplasmoosi leviää punkkien välitteellä. Ei ole tiedossa, kuinka levinnyt tauti on Suomen puutiaisten joukossa. Bakteeri siirtyy isäntään kun punkki on imenyt verta noin 1-2 vuorokauden ajan. Monet kissat ovat törmänneet tautiin (90-luvulla tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että monilla oireettomilla koirilla on vasta-aineita taudinauiheuttajalle). Useimmat eivät kuitenkaan sairastu, vaikka ne ovat törmänneet sairauteen, kissan keho pystyy itse eliminoimaan taudinaiheuttajan.

Oireet

Koiran anaplasmoosi on melko hyvin tunnettu. Sairautta esiintyy myös kissoilla, mutta kissojen sairastumista on tutkittu hyvin vähän.

Kissojen sairastumisesta ei löydy juurikaan tietoa, sairaus vaikuttaa harvinaisemmalta kissojen joukossa kuin koirilla, ja sairastuneilla kissoilla oireina on korkea kuume, kivut ja jäykkyys kehossa. Usein kissa haluaa vain maata ja levätä, se syö ja juo huonommin.

Ei ole tiedossa, onko anaplasmoosi krooninen tauti vai ei. Tähän asti koirilla tehdyissä tutkimuksissa vaikuttaa siltä, että koirat tervehtyvät anaplasmoosista hoidon jälkeen.

Diagnoosi

Anaplasma phagocytophila tartuttaa valkosolut (neutrofiilit). Jos kuumeilevalta kissalta ottaa näytteen, on tavallista, että verisivelyssä näkyy bakteereja. Bakteerit näkyvät pieninä pisteinä tai venytettyinä neutrofiilin (valkosolun) sisällä. Verisivelyn tutkijalta vaaditaan kuitenkin hieman harjaantuneisuutta tulkintaan. Valkosolujen muutoksiin on kuitenkin muitakin syitä, joten diagnoosin varmistamiseksi voi eläinlääkäri lähettää verinäytteen tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon, jotta voidaan tehdä PCR-analyysi. Analyysissa etsitään Anaplasma phagocytphilan DNA:ta, ja jos näyte on positiivinen ja kissalla on tyypillsiä oireita, sairastaa eläin todennäköisesti anaplasmoosia.

Verinäytteestä voidaan myös tutkia vasta-aineita Anaplasma phagocytophilalle. Ongelmana vasta-aineiden kanssa on, että eläimellä voi olla niitä vaikkei se olisi sairas, koska vasta-aineita voi löytyä monta vuotta tartunnan kohtaamisen jälkeen. Epäilyyn anaplasmoosiin sairastumisesta vaaditaan niin vasta-aineiden löytyminen verestä kuin myös tyypilliset oireet eläimellä. Diagnoosin varmistamiseksi ottaa eläinlääkäri joskus ns. parinäytteet, se tarkoittaa, että vasta-aineiden määrä tarkistetaan verestä parin viikon välein. Jos kyseessä on akuutti/uusi tartunta, kasvaa vasta-aineiden määrä veressä.

Hoito

Anaplasmoosia hoidetaan antibiootein, yleensä käytetään doksisykliinia 10 päivän ajan. Kissa piristyy usein huomattavasti 1-2 vuorokauden kuluessa lääkityksen aloittamisesta.

Ennaltaehkäisy

Kissan tartunnan riskin vähentämiseksi on tärkeää käydä turkki ja iho päivittäin läpi punkkiaikaan (vaikka eläin olisi saanut punkkilääkkeen). Jos asut alueella, jossa on paljon punkkeja, suositellaan, että eläin käsitellään punkkikarkoitteella. On olemassa reseptivapaita ja reseptin vaativia valmisteita; spot-on valeluliuos (tipat, jotka laitetaan niskan iholle), kaulapanta ja tabletit. Lue pakkausseloste huolellisesti, että eläin saa oikean annoksen, ja varmista myös, että valmiste on oikealle eläinlajille, sillä on olemassa punkkikarkotteita (permetriini) koiralle, joka voi pahimmassa tapauksessa olla kissalle hengenvaarallinen, jos sen laittaa sille vahingossa.

Lue lisää: Näin suojaat kissan parhaiten punkeilta

Koska tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin?

Jos epäilet kissasi sairastuneen punkkivälitteiseen tautiin, tulee aina olla yhteydessä eläinlääkäriin. FirstVetillä voit aina varata etäeläinlääkärikäynnin kokeneelle eläinlääkärille saadaksesi apua tilanteen arvioinnissa.