Hevosen tavallisimpia hammasongelmia

Hevosen hampaat

Hevosten hampaat jaetaan etu- ja poskihampaisiin. Näiden lisäksi voi useilla yksilöillä olla myös kulmahampaat ja sudenhampaat. Hevoset on luotu laiduntamaan, ja etuhampaiden pääasiallinen tehtävä on leikata ruohoa ja korsia. Sitten ruoka lajitellaan suun hampaattomassa osassa ja viedään kielen avulla poskihampaiden jauhettavaksi ennen nielemistä.

Kiille ei kata hevosten hampaita kuten ihmisten hampaissa. Sen sijaan niillä kiille on kerrostunut hampaaseen ja hampaan kuluessa sen purupinnalle voi muodostua teräviä kiilleharjanteita, jotka voivat auttaa ruoan hienontamisessa.

Aivan kuten ihmisilläkin, on hevosilla kahdet hampaat: maito- ja pysyvät hampaat. Varsalla on jo syntyessään osa maitohampaista, ja loput puhkeavat ensimmäisen elinvuoden aikana.

Hevosen hampaat vaihtuvat, eli se pudottaa maitohampaansa ja tilalle puhkeavat pysyvät hampaat, noin 2,5 ja 4,5 ikävuoden välillä. Hevosen poskihampaiden puhjetessa, on koko kruunu jo olemassa leukaluussa. Leukaluussa olevaa osaa kutsutaan reservikruunuksi. Hammas on kokonaisuudessa n. 10-12 cm pituinen. Reservikruunu liikkuu pintaa kohden muutaman millimetrin vuodessa vastaten hampaan kulumista. Sitä voi verrata huulipunaan, joka tulee esiin vähän kerrallaan. Tämä “kasvu” jatkuu kunnes hevonen on n. 18-20-vuotias. Silloin prosessi pysähtyy. Sanotaan, että hammaskapitaali on käytetty ja tästä lähtien hammaskudos ei enää uusiudu vaan hammas kuluu lyhyemmäksi. Poskihampaan juuri on tässä vaiheessa hyvin lyhyt, ja lopulta hammas putoaa suusta.

Hevosten ja ponien tavallisimpia hammasongelmia

Ratsastava maitohammas ja ongelmat hampaiden vaihtumisessa

Yleensä hampaat vaihtuvat ongelmitta, mutta joskus maitohammas ei irtoa normaalisti. Tällöin puhutaan ratsastavasta maitohampaasta. Jos ratsastavan maitohampaan ja pysyvän hampaan väliin kertyy ruokaa, voi se aiheuttaa tulehduksen. Hevosen suu voi haista pahalle ja sen voi olla vaikea syödä. Näissä tapauksissa maitohammas poistetaan.

Toinen ilmiö, jonka voi huomata hampaiden vaihtuessa on patit leukaluussa. Nämä ovat itseasiassa kasvualueita leukaluussa.

Sudenhampaat

Sudenhammas on pieni hammas, joka on juuri ensimmäisen poskihampaan edessä, useimmiten yläleuassa. Joskus sudenhammas on ikenen alla eikä näkyvissä. Kuolaimet voivat vahingoittaa näitä hampaita ja aiheuttaa kipua ajamisen/ratsastamisen yhteydessä. Kaikilla hevosilla ei ole sudenhampaita, ja voi olla hyvä tarkistaa asia 2-vuotistarkastuksessa. Sudenhampaat puhkeavat yleensä 6-12 kuukauden iässä.

Useimmat eläinlääkärit suosittelevat sudenhampaiden poistoa hevosilla, joilla käytetään kuolaimia. Toimenpide on kohtuullisen yksinkertainen ja voidaan tehdä kotitallilla tai klinikalla.

Hammaspiikit

Joissain tapauksissa terävät kiilleharjanteet voivat vahingoittaa posken limakalvoa tai kieltä. Hevoselle tulee suuhun haavoja, jotka tulehtuvat ja ovat kipeitä. On tärkeää tutkia, johtuvatko haavat hammaspiikeistä vai huonosti istuvista varusteista. Liian tiukalle kiristetty turparemmi voi esim. puristaa posken/posken limakalvon vasten hammasrivistöä. Tässä tapauksessa hampaiden tasoittaminen ei ratkaise ongelmaa. Sen sijaan tulee varustus sovittaa hevosen mukaan.

Varustuksen aiheuttamat vammat

Nämä ovat valitettavasti yleisiä vammoja hevosillamme ja niihin lukeutuvat muun muassa:

• Liian kireän tai vääränlaisen turparemmin aiheuttamat posken limakalvon haavat.

• Kuolaimiin liittyvät vammat. Tavallisimpia ovat haavat kielessä, suunpohjassa ja suupielissä. Tämän tyypin vammat eivät synny yksittäisistä kovista pidätteistä vaan ovat tulosta pidempiaikaisesta paineesta kudoksille.

• Yläleuan ensimmäisen poskihampaan vaurioita nähdään, jos hevonen imee kuolaimen ylös ja pitää sitä hampaiden välissä. Ratsastajalle tämä voi tuntua siltä kuin hevonen nyppii kuolainta ja joskus voi kuulua narskuva ääni. Syynä on usein huonosti istuva kuolain, usein se on liian pitkä ja laukaisee refleksin, joka yleensä auttaa tuomaan ruoan suunpohjasta poskihampaille. Myös esim. sudenhampaiden aiheuttama kipu voi olla käytöksen taustalla. Pitkällä aikavälillä on vaarana, että poskihampaat vaurioituvat. Se voi myös johtaa purennan muutoksiin, mikä voi puolestaan johtaa diasteemaan ja ruoan pakkautumiseen hammasväliin.

• Varustuksen ollessa kyseessä on tärkeää pyytä niin eläinlääkärisi kuin valmentajasikin apua varusteiden sovittamiseen. Tietynlainen hevonen voi tarvita tietynlaisen kuolaimen, jotta se toimisi ratsastaessa, mutta edellytyksenä on, että se ei vahingoita hevosta. Suun aukominen, kielen laittaminen kuolaimen päälle tai kuolaimeen pureminen, ovat oireita kivusta/epämukavuudesta, eikä ratkaisuna ole koskaan ole turparemmin kiristäminen tai muuten estää hevosta välttämästä epämukavuutta. On tärkeää kuunnella hevosta ja tulkita sen käytös oikein.

Yläpurenta - hammaskoukut

Joskus hampaisiin muodostuu ns. koukkuja. Se tapahtuu useimmiten, jos hammas ei ole kontaktissa vastahampaan kanssa. Hammas ei tällöin kulu, vaan jatkaa kasvuaan ja siihen syntyy koukku/piikki. Jos hevosella on yläpurenta, voi tämä tapahtua yläleuassa ensimmäisten poskihampaiden etureunassa ja alaleuassa viimeisten poskihampaiden takareunassa. Koukut voivat aiheuttaa purennan lukkiutumista, ja ne tulee hoitaa säännöllisesti.

Käpymadon toukat

Käpymato munii hevosen turkkiin kesäisin. Pienet kelta-valkoiset munat on helppo huomata etenkin jaloissa. Jos nämä munat kulkeutuvat hevosen suuhun (esim. hevosen hangatessa päätään jalkoihinsa) kehittyy niistä toukkia joko hevosen mahalaukussa tai suussa. Ne porautuvat kielen ja poskien limakalvoon. Käpymadon toukat eivät ole vaarallisia, mutta aiheuttavat epämukavuutta hevoselle. Vaivojen ehkäisemiseksi tärkeintä on poistaa munat hevosen iholta heti kun huomaat ne. Myös matolääkkeet tehoavat käpymatoon.

Lue lisää hevosen käpymadosta.

Hevosen karies

Myös hevoset voivat saada karieksen, eli reikiä hampaisiinsa. Karieksen aiheuttaja hevosilla on sama kuin ihmisilläkin; bakteerit. Hevosen kariesta aiheuttaa bakteeri Streptococcus devriesei. Viime aikoina on nähty kariestapausten lisääntymistä hevosilla. Syy tähän ei ole selvillä, ja sitä tutkitaan. Väkirehuruokinnan ja karieksen syntymisen välillä tuntuu olevan yhteys. Korsirehun suuri osuus ruokvaliossa ja pitkät syöntiajat tuntuvat suojaava kariekselta. Jos karies on edennyt syvälle, voi olla tarpeen antaa eläinlääkärin hoitaa sitä.

Ruokakertymät (diastema)

Ruokakertymässä rehua jää jumiin hampaiden väliin. Tämä on tavallista nuorilla hevosilla hampaiden vaihtumisen ja kasvamisen yhteydessä sekä vanhemmilla hevosilla, joilla on heiluvia hampaita. Muita syitä ovat purentaviat, puuttuva hammas tai varustukseen liittyvät vauriot.

Diasteema johtaa paikalliseen tulehdukseen ikenessä. Ilman hoitoa tämä voi johtaa hampaiden irtoamiseen.

EORTH

EORTH (Equine odontoclastic tooth resorption and hypercementosis) on kipua aiheuttava hammassairaus, jota nähdään etenkin vanhemmilla hevosilla. EORTH on etenkin etuhampaiden ja kulmahampaiden ongelma, ja tarkoittaa, että hammas ja sen ympärillä oleva leukaluu alkaa resorboitua, eli hajota häviää hiljalleen.

Hampaiden kulumat

Lopulta hevosen kiilleharjanteet kuluvat täysin pois ja hampaiden pinta on sileä. Hevosen on tällöin vaikea käyttää rehua hyväkseen ja tarvitsee erityisrehua, jottei se laihtuisi. Myös hampaan juuret ovat lyhyet ja hammas on huonosti kiinnittynyt leukaluuhun. Tämä lisää hampaan vaeltamisen ja diasteeman riskiä. Hampaat voivat myös “löystyä” niin, että ne tippuvat suusta.

Koska tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin?

Jos epäilet, että hevosellasi on kipeä suu tai muita terveyteen liittyviä ongelmia, olet aina tervetullut varaamaan etäeläinlääkärikäynnin yhdelle eläinlääkäreistämme FirstVetillä.