Kissan diabetes eli sokeritauti

Johdanto

Insuliini valmistetaan tietyissä haiman alueissa. Insuliinin tehtävä kehossa on varmistaa, että veressä oleva sokeri kuljetetaan kehon soluihin energian valmistamiseksi. Verensokeri nousee aterian jälkeen, ja normaalisti tällöin nousee myös insuliinin määrä veressä, jotta keho voisi käyttää aterian energian hyväkseen. Kun verensokeri laskee, kehon systeemit säätelevät insuliinin tasoa niin, että sekin laskee. Terveessä elimistössä tämä järjestelmä on koko ajan tasapainossa. Diabetesta sairastavilla kissoilla järjestelmä ei kuitenkaan toimi niin kuin pitäisi, ja kissalla on ongelmia korkean verensokerin ja sen aiheuttamien oireiden kanssa.

Verensokerin nousu voi johtua joko insuliinin puutteesta tai insuliiniresistenssista. Usein puhutaan kahdesta insuliinityypistä:

• Tyyppi 1 tarkoittaa, että haima ei tuota riittävästi insuliini-hormoonia, koska sen insuliinia tuottavat solut ovat tuhoutuneet kehon omia soluja vastaan hyökkäävän puolustusjärjestelmän vuoksi.
• Tyyppi 2 tarkoittaa, että kehon solut eivät vastaa insuliiniin normaalisti (insuliiniresistenssi) ja että haiman insuliinia tuottavat solut eivät toimi normaalisti.

Useimmilla diabetesta sairastavilla kissoilla on tyyppi 2 muistuttava muoto, vaikka se ei ole kissoilla aivan samanlainen kuin ihmisillä. Diabetesta sairastavat kissat voivat melko usein tervehtyä (remissio) saatuaan hoitoa.

Aiheuttaja

Tavallisin diabeteksen riskitekijä kissoilla on ylipaino. Muita diabeteksen kehittymiseen vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi haimatulehdus, kortisonihoito sekä jotkin tartuntasairaudet. Kaikki diabetekseen vaikuttavat mekanismit eivät kuitenkaan ole tiedossa. Tällä hetkellä tutkitaan mm. ravinnon koostumuksen yhteyttä diabetekseen.

Oireet

Tavallisia diabeteksen oireita ovat lisääntynyt jano, kissa pissaa normaalia enemmän, ruokahalu kasvaa ja kissa laihtuu. Joillain kissoilla voi ilmetä hermosto-oireita, joka usein ilmenee kannoilla kävelynä. Joskus tämä on ensimmäinen omistajan huomaama oire. Myöhemmissä sairauden vaiheissa (eli jos hoitoa ei aloiteta ajoissa) on kissan oireina huonontunut ruokahalu, väsymys, heikkous, oksentelu, lihaskato, tajunnantason aleneminen, ja ääritapauksissa kooma. Kissat saavat harvoin harmaakaihia diabeteksen seurauksena (toisin kuin koirat).

Lisääntyneen juomisen ja pissaamisen syynä kissalla on, että kun verensokeri kohoaa tietyn rajan yli, alkavat munuaiset erittää sitä virtsaan (glukosuria) ja sokeri vetää mukanaan vettä (laimentaakseen liuosta). Tämä saa kissan siis pissaamaan normaalia enemmän, ja ehkäistäkseen nestehukkaa ja kuivumista, täytyy sen alkaa juomaan enemmän.

Koska diabetesta sairastava kissa ei pysty käyttämään verensokeria tehokkaasti energiaksi (kissan insuliinintuotanto ei ole normaalia, ja insuliinia tarvitaan sokerin kuljettamiseksi soluihin energiaksi), alkaa kissan keho hajottamaan rasvaa ja proteiineja energiaksi, ja kissa laihtuu ja menettää lihasta. Tämän prosessin seurauksena vereen kertyy happamia jäteaineita, mikä voi johtaa vakavaan tilaan, jota kutsutaan ketoasidoosiksi, jos diabetesta ei hoideta. Ketoasidoosin oireita voivat olla esimerkiksi oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, ja lopuksi tajuttomuus. Kissan hengitys voi haista asetonilta. Jos kissallasi on ketoasidoosin oireita, on oltava yhteydessä eläinlääkäriin, ketoasidoosi on hengenvaarallinen tila!

Diagnoosi

Eläinlääkäri voi usein epäillä diabetesta kissanomistajan kertomuksen(lisääntynyt juominen ja pissaaminen, lisääntynyt ruokahalu) ja yleistutkimuksen perusteella. Diagnoosiin pääsemiseksi täytyy kuitenkin ottaa verinäytteitä ja mielellään myös virtsanäyte. Sokeritaudissa kissojen verensokeri (glukoosi) on koholla ja virtsassa on sokeria (virtsassa ei normaalisti ole sokeria lainkaan). On kuitenkin hyvä tietää, että kissojen verensokeri voi kohota hetkellisesti stressin seurauksena. Sen takia mitataan myös ns. pitkäaikaissokeri, fruktosamiini, joka kertoo, kissan verensokerin tilan viimeisten viikkojen ajalta.

Hoito

Jotta kissalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet parantua diabeteksesta, suositellaan insuliinihoidon aloittamista (insuliini annetaan injektiona nahan alle) sekä ruokavalion muuttamista erikoisruokavalioon. Kissat, jotka paranevat (pääsevät remissioon), tekevät niin muutaman kuukauden tai usean vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta.

Viime vuosina on huomattu, että kissat, jotka syövät vähän hiilihydraatteja ja paljon proteiineja sisältävää ruokaa (yhdessä insuliinipistosten kanssa) paranevat suuremmalla todennäköisyydellä ja saattavat pärjätä hiljalleen ilman insuliinia. Koska kuivaruoan hiilihydraattipitoisuus on vaikea pitää matalana (tärkkelystä, joka on tietyntyyppinen hiilihydraatti, tarvitaan nappuloiden koossa pitämiseen), suositellaan, että kissoille annettaisiin märkäruokaa. Märkäruoka ei kuitenkaan ole automaattisesti vähähiilihydraattista, joten täytyy opetella lukemaan pakkausselostetta hiilihydraattipitoisuuden selvittämiseksi. Nyrkkisääntönä pidetään, että diabetesta sairastavien kissojen ruoassa tulisi olla vähemmän kuin 7% hiilihydraatteja kuiva-aineesta laskettuna. Jos kissalla on muitakin sairauksia, kuten esim. munuaisten vajaatoiminta, voi ruoan koostumusta joutua säätämään.

Voi olla hyvä oppia laskemaan eri ravintoaineiden osuus kuiva-aineesta, joten tässä on laskuesimerkki: Eräs ruoka sisältää 72% vettä ja 6% proteiinia. Haluat tietää, paljonko ruoassa on proteiinia kuiva-aineesta. Ajattele laskevasi määrä 100g ruokaa. Aloita laskemalla, kuinka monta grammaa vettä ruoassa on: 72% vettä x 100g ruokaa = 72g vettä. Vähennä sitten veden osuus ruoasta: 100g - 72 g = 28g kuiva-ainesta. Nyt haluat tietää, kuinka monta prosenttia kuiva-aineesta on proteiinia: Tiedät, että 6% valmiista ruoasta on proteiinia. 6% 100g:sta on 6g. Saadaksesi prosentuaalisen määrän kuiva-aineesta jaat 6g proteiinia 28g kuiva-ainetta = 0,21 tarkoittaen 21% proteiinia kuiva-aineessa. (Osassa ruokia ainesosaluettelossa ei anneta hiilihydraattien määrää, tällöin voit olla yhteydessä valmistajaan ja kysyä asiaa. HUOM - viljat ja hiilihydraatit eivät ole sama asia!)

Jotta kissalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet parantua diabeteksesta, tulee sitä hoitaa myös pistettävällä insuliinilla. On yksilöllistä miten kissat vastaavat eri insuliinityyppeihin, ja joskus joudutaan kokeilemaan useampia eri vaihtoehtoja ennen kuin hoito toimii toivotusti. Insuliini pistetään nahan alle, useimmiten kaksi kertaa vuorokaudessa. On tärkeää, että insuliininanto tapahtuu samaan aikaan joka päivä, ja ruoka tulee myös antaa säännöllisinä aikoina. Jos kissa ei syö, tulee insuliinin annosta vähentää tai olla kokonaan antamatta sitä, tästä tulee keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa. (Jos insuliinia annetaan kun kissa ei ole syönyt, voi se laskea verensokerin vaarallisen alhaalle, mikä voi johtaa kissan heikkouteen, kollapsiin tai krampeihin.) Diabeteksen hoito vaatii siis omistajalta paljon, ja ennen hoitoon ryhtymistä on hyvä miettiä, sopiiko se itselle ja kissalle (kuinka paljon kaksi kertaa päivässä pistäminen stressaa kissaa jne.). Koska diabetes hoitamattomana johtaa kuolemaan ja aiheuttaa kissalle suurta kärsimystä, on hyvä harkita kissan eutanasiaa, jos tietää, että hoitaminen (mahdollisesti lopun kissan elämää) tulee olemaan vaikeaa ja stressaavaa itselle ja/tai kissalle.

Naaraskissat tulee kastroida, koska hormonien vaihtelut kiiman aikaan aiheuttavat vaihtelua sokeritasapainossa, ja hoitotasapainossa pysyminen voi olla mahdotonta. Tähän eniten vaikuttava hormooni on progesteroni, joka tekee soluista vähemmän vastaanottavaisia insuliinille.

Jos kissa on ylipainoinen, täytyy se laihduttaa, hyvä laihdutustahti on n. 1-2% kehonpainosta viikossa. Laihtuminen normaalipainoon lisää todennökölisyyttä, että kissa pääsee remissioon (pärjää ilman insuliinia) ja normaalipainoisella kissalla on myös pienempi riski diabeteksen uusiutumiselle (että tarvitsee taas insuliinia).

Diabetesta sairastavilla kissoilla on usein muitakin sairauksia ja siksi eläinlääkäri haluaa usein ottaa muitakin veriarvoja kuin pelkän verensokerin. Tavallisesti kontrolloidaan esimerkiksi maksa- ja munuaisarvot, kilpirauhasarvot sekä haiman toiminta. Virtsatieinfektiot ovat diabeetikoilla yleisiä, joten eläinlääkäri saattaa ehdottaa virtsanäytteen viljelemistä bakteerien toteamiseksi. Jos kissalla on ongelmia suussa esim. tulehduksen kanssa, on sekin hyvä hoitaa. Tiedetään, että kissat, joilla on diabeteksen lisäksi muita sairauksia tai kipuja vastaavat hoitoon huonommin. Siksi nämäkin sairaudet on hyvä löytää ja hoitaa.

Jotta tiedetään, kuinka hyvin insuliinihoito ja ruokavalion muutos toimii ja täytyykö insuliiniannosta säätää, täytyy kissan verensokeri kontrolloida säännöllisesti. Kuinka tämä tehdään riippuu kissasta ja omistaja, mutta myös siitä, mihin eläinlääkäri on tottunut ja pitää parhaana. On siis olemassa useampia metodeja, jotka toimivat hyvin. Monet kissanomistajat oppivat tekemään verensokerimittaukset kotona, ja tämä onkin usein paras tapa seurata kissan verensokeria. Hoidon alussa (tai jos hoitotasapaino on vaikea löytää) saatetaan päättää tehdä sokerikäyrä, mikä tarkoittaa, että kissalta otetaan verinäytteitä verensokerin määrittämiseksi tasaisin väliajoin pitkin päivää, jotta nähdään, miten kissa vastaa insuliiniin ja koska verensokeri on alhaisimmillaan. Tämä tehdään mieluiten kotona omistajan toimesta, koska stressi voi nostaa verensokeria, mikä tekee klinikalla otetuista näytteistä vaikeammin tulkittavia. Vaihtoehto sokerikäyrälle voi olla säännöllisesti mitattu fruktosamiiniarvo (ns. pitkäaikaissokeri), tai että omistaja katsoo virtsan sokeripitoisuuden kotona kissan virtsanäytteestä.

Voi olla hyvä tietää, että ihmisille on olemassa tabletteja, jotka voivat alentaa verensokeria stimuloimalla haimaa tuottamaan insuliinia. Tämäntyyppiset lääkkeet eivät yleensä toimi kissoille. Lisäksi tabletit voivat johtaa haiman insuliinia tuottavien solujen “väsymiseen”, mikä voi johtaa siihen, että kissan insuliinin tuotanto loppuu kokonaan (tarkoittaen diabeteksen pahenemista). Sen vuoksi tablettien käyttöä ei suositella kissoille.

Ennaltaehkäisy

Tärkein tapa ennaltaehkäistä kissan diabeteksen kehittymistä on pitää kissa normaalipainoisena.