Kissan kesän vaaranpaikat
Kesällä monet kissat viettävät aikaa ulkona. Lämpö ja ulkoilu lisäävät kuitenkin myös riskejä. Tässä artikkelissa kerromme kissan kesänvietosta ja siihen mahdollisesti liittyvistä vaaroista ja miten niitä voi ennaltaehkäistä. Kerromme myös mitä tehdä, jos jotain pääsee tapahtumaan.
Eläinlääkärin etävastaanotto
- Eläinlääkärin vastaanotto netissä
- Sisältyy useisiin eläinvakuutuksiin
- Auki 7-24, vuoden jokaisena päivänä
Käärmeen purema
Keväällä kyykäärmeet luikertelevat piiloistaan ja niiden purema on myrkyllinen myös kissoille. Kissat kuitenkin selviävät kyynpuremista useimmiten paremmin kuin koirat. Kyyn purema on silti aina vaarallinen ja edellyttää aina eläinlääkärin hoitoa. Josepäilet tai tiedät kyyn purreen kissaasi, pidä kissa mahdollisimman liikkumatta (esim. kuljetuskopassa) ja ota välittömästi yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Kyytabletteja ei tule antaa.
Punkit
Punkit kiinnittyvät myös kissoihin ja voivat levittää tauteja. Punkkivälitteiset taudit eivät kuitenkaan tartu kissoihin yhtä helposti kuin esimerkiksi koiriin. On silti hyvä muistaa, että ulkoilevat kissat voivat tuoda punkkeja turkissaan kotiin ja ne voivat vaihtaa isäntää koiraan tai ihmiseen. Näin ollen myös kissan suojaaminen punkkitartunnalta on tärkeää, mikäli se ulkoilee kesällä. Kissoille on saatavilla reseptivapaita punkkipantoja (Seresto) sekä paikallisvaleluliuoksia (Frontline), jotka karkottavat punkkeja. Punkkeja tappavia paikallisvaleluliuoksia (Bravecto, Stronghold Plus) on saatavilla reseptivalmisteina.
Hyönteisten pistot ja puremat
Hyttysten, ampiaisten, mäkäräisten, muurahaisten, mehiläisten tai paarmojen pistot tai puremat sairastuttavat harvoin kissoja vakavasti, mutta pistokohta voi olla hyvinkin kipeä tai kutiseva. Jos purema on suussa tai nielussa, voivat kissan limakalvot huonolla tuurilla turvota, mikä saattaa aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Jos kissan yleisvointi heikkenee, kissan on vaikea hengittää tai se on jollain muulla tavalla kipeän tai huonovointisen oloinen, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Haavat
Rikkoutuneita lasipulloja, kertakäyttögrillejä ja muita teräviä esineitä saattaa joskus lymyillä ruohikossa kissan ulkoilumailla. Jos huono tuuri käy, kissa saattaa saada näistä viiltohaavoja. Pienet haavat ja naarmut voi usein hoitaa itse kotona, suuret tai repsottavat haavat on syytä näyttää eläinlääkärille.
Jos kissan on vaikea seistä tai kävellä, verenvuoto on runsasta tai kissa vaikuttaa hyvin kipeältä, on eläinlääkäriin hakeuduttava välittömästi. Runsas verenvuoto on syytä tyrehdyttää painesiteellä tai painamalla haavaa paperilla tai sidetaitoksilla. Haava-alue suojataan likaantumiselta. Pidä kissa mahdollisimman paikallaan matkalla eläinlääkäriin.
Jos verenvuoto loppuu tai on vähäistä ja kissan ylesvointi on hyvä, voi haavan hoidon aloittaa puhdistamalla se huolellisesti keittosuolaliuoksella tai kädenlämpöisellä kraanavedellä. Muista, että vahvoja aineita kuten paikallisantiseptisia liuoksia ei saa laittaa avoimeen haavaan, ne tuhoavat soluja ja hidastavat haavanparanemista. Älä laita haavaan myöskään mitään rasvoja tai muita aineita. Jos haavassa on likaa mitä et saa itse pestyä pois, on syytä hakeutua eläinlääkäriin.
Puhdistuksen jälkeen haava täytyy tutkia. Jos haava vaikuttaa syvältä ja/tai kovin avonaiselta, on yli senttimetrin pituinen tai sijaitsee nivelen alueella, on se syytä näyttää eläinlääkärille. Jotkut haavat, kuten polkuanturoiden viiltohaavat, voi olla vaikea arvioida – tällöinkin on hyvä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä.
On tärkeää alusta asti estää kissaa nuolemasta haavaa, nuoleminen johtaa lähes poikkeuksetta haavan tulehtumiseen. Nuolemisen voi estää esimerkiksi kaulurin avulla. Jos haava lähemmässä tarkastelussa osoittautuu pintapuoliseksi haavaksi tai naarmuksi, voi sen useimmiten hoitaa kotikonstein. Tärkeintä on pitää haava puhtaana, jotta se ei tulehdu. Jos haava on karvaisella alueella, kannattaa haavan ympäriltä ajella tai leikata karvat mahdollisimman lyhyeksi. Haava huuhdellaan päivittäin vedellä tai keittosuolaliuoksella ja siihen voi laittaa jotain haavavoidetta tai -suihketta, esim. Vetramil, Abilar, Vetericyn tai Prontosan. Jos haavan alue turpoaa, muuttuu kipeämmäksi tai alkaa erittää tai haista pahalta, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Lue lisää: Kissan ensiapu
Auringonpolttamat
Kissat voivat palaa auringossa aivan kuten ihmisetkin. Suurimmassa riskissä ovat ohutkarvaiset tai karvattomat sekä vaalea turkkiset kissat, sillä vaalean turkin alla ihokin on vaaleampi. Auringossa palaminen kasvattaa myös kissan riskiä sairastua erilaisiin ihosyöpiin.
Auringonpolttamat kissoilla näyttävät samalta kuin ihmisillä: iho on punainen ja kirvelevä. Altteimpia auringonpolttamille ovat alueet, joissa iho on ohut, kuten korvien ympärystä, korvalehdet, silmien ympärystä, kuono ja vatsan alus. Jos kissan iho on päässyt palamaan, voi kirvelyä yrittää lieventää viilentävillä kääreillä. On tärkeää, että kissaa estetään nuolemasta palanutta aluetta, nuoleminen voi aiheuttaa ihon tulehdusreaktion pahenemista. Jos kissa vaikutaa kovin kipeältä, sen olo kovin hankalalta tai sen yleisvointi on heikentynyt, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Auringonpolttamia kissalla voidaan ehkäistä tuoksuttomalla aurinkovoiteella, lapsille tarkoitetut korkeasuojakertoimiset voiteet ovat usein hyviä. Parasta olisi kuitenkin huolehtia siitä, että kissalla on pääsy varjoon ja ettei se viettäisi pitkiä aikoja voimakkaassa auringonpaisteessa.
Lue lisää: Lämpöhalvaus kissalla
Ruohonkorret
Ei ole tavatonta, että kissan nenäonteloon jää jumiin ruohonkorsi. Kissan syödessä ruohoa voi yksittäinen korsi kiilautua nenänielunkattoon pehmeän kitalaen taakse ja jäädä sinne jumiin. Tällöin kissa niiskuttelee, aivastelee, kakistelee ja saattaa hangata kuonoa tassulla.
Nenä saattaa myös vuotaa normaalia enemmän ja joskus kissa kieltäytyy jopa syömästä. Useimmiten nenäonteloon jäänyt ruohonkorsi on poistettava nukutuksessa. Poiston jälkeen oireet häviävät kokonaan, ellei korsi ole aiheuttanut vauriota. On hyvä muistaa, että kuvatun kaltaiset oireet voivat johtua muustakin syystä, esimerkiksi nenäontelossa olevista polyypeistä. Siksi on tärkeää, että kissa viedään eläinlääkärin tutkittavaksi.
Ongenkoukut
Kissat ovat uteliaita eläimiä ja ne mielellään tutkivat löytämiään esineitä. Jos käy huono tuuri, voi ongenkoukku tarttua kissan suuhun, huuleen tai tassuun. Jos koukun väkänen on kiinnittynyt ihoon, ei koukkua saa missään tapauksessa yrittää vetää takaisinpäin. Koukku on sen sijaan työnnettävä kudoksesta läpi siten, että väkänen tulee selvästi näkyviin, jonka jälkeen se on katkaistava terävillä pihdeillä tai sivu leikkurilla. Monesti toimenpide joudutaan tekemään klinikalla rauhoituksessa, sillä kissa harvoin antaa koskea kipeään kohtaan vapaaehtoisesti.
Sammakot ja konnat
Rupikonnilla ja joillain sammakoilla on ihollaan rauhasia jotka erittävät ärsyttäviä aineita eläimen tuntiessa itsensä uhatuksi. Jos kissa nuolee tai puraisee sammakkoeläintä, se voi saada rauhaseritettä suuhunsa. Oireena on useimmiten kuolaaminen ja mahdollisesti oksentelu sekä yleinen vaisuus. Oireet ovat useimmiten harmittomia ja menevät itsestään ohitse muutamassa tunnissa tai viimeistään vuorokaudessa. Niin kauan, kun kissan yleisvointi säilyy hyvänä, voi tilannetta seurata kotona. On kuitenkin tärkeää tarkkailla kissan vointia, huuhdella suu niin pian kuin mahdollista ja yrittää tarkistaa, onko kuolaavan kissan suussa sittenkin mahdollisesti haavoja tai hampaiden väliin kiilautuneita vierasesineitä. Jos kissan yleisvointi heikkenee merkittävästi, on syytä hakeutua eläinlääkärin hoitoon.
Kirput
Kirput ovat harvoin vaarallisia mutta voivat aiheuttaa kissoille epämukavuutta. Kissan turkissa nähtävät kirput ovat Suomessa useimmiten lintujen, siilien tai oravien kirppuja, jotka ovat"vierailulla" kissassa. Nämä kirput eivät lisäänny kissan iholla eivätkä näin ollen aiheuta suurempaa haittaa. Varsinaiset kissan omat kirput ovat Suomessa vielä kohtalaisen harvinaisia. Kissan kirput voivat tarttua kissan lisäksi koiriin ja ihmisiin. Kissakirput imevät isännästään verta ja munivat isäntäeläimen iholle. Munat putoavat ympäristöön ja niistä kehittyy toukkia ja uusia kirppuja.
Jos kissan turkissa on muutama kirppu mutta kissalla ei ole muita oireita, kuten kutinaa, karvanlähtöä tai hilseilyä, on kyse todennäköisesti harmittomista kirpuista, jotka katoavat ajan myötä itsestään. Jos herää epäilys kissakirpputartunnasta (kissalla voimakkaita oireita, oireita mahdollisesti myös ihmisillä), on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Ulkomaanmatkat kissan kanssa
Yhä useammin kissa tai koira otetaan mukaan ulkomaanmatkalle. On hyvä muistaa, että ulkomaille menossa on eläimille aina tiettyjä riskejä, sillä Suomesta puuttuvat lähes kaikki tarttuvat eläintaudit ja monet loiset, joita muualla maailmassa esiintyy. Matkustaminen on useimmille kissoille myös hyvin stressaavaa. Lyhyen matkan ajaksi onkin usein viisasta jättää eläin hoitoon Suomeen. Mikäli aiot kuitenkin ottaa kissasi mukaan matkalle, tarkista hyvissä ajoin ulkomaille viennin ja Suomeen paluun vaatimukset Ruokaviraston sivuilta, sekä tarpeelliset estolääkitykset ja rokotukset eläinlääkäriltä.
Lue lisää: Matkustaminen ulkomaille kissan kanssa