Kissan ontuminen

Kissan ontumisen oireet

Kissa voi oireilla ontumaa esim. keventämällä ajoittain jalkaa, olla laittamatta koko painoa sille tai joissain tapauksissa hyppiä kolmella jalalla. Kissa voi myös nuolla tiettyä kohtaa tai jalkaa, joka on kipeä.

Vaikka kissalla ei olisi muita oireita kuin ontuminen, on tärkeää ymmärtää, että jos kissa ontuu, se johtuu kivusta. Kissa ei välttämättä reagoi mitenkään jalan tunnusteluun mutta jalka on väkisinkin kipeä, jos kissa ontuu. Monet kissat, joilla on kipuja, voivat vetäytyä piiloon, olla ärtyisiä ja joillain kissoilla yleisvointi ja/tai ruokahalu voi huonontua. Kroonisemmat ontumiset voivat johtaa lihasmassan vähenemiseen kipeässä jalassa.

Miksi kissa ontuu?

Kissan ontumiselle voi olla useita syitä:

• Luuston vammat - esim. murtumat, hiusmurtumat ja uudiskasvut.
• Pehmytkudosvammat - esim. lihaksissa, jänteissä tai nivelsiteissä (esim. ristisidevammat ja nivelsiteiden vauriot). Vamma voi olla myäs näkyvä - esim. vierasesine, viilto- tai puremahaava. Toisten eläinten aiheuttamat puremahaavat johtavat kissoilla usein infektioihin ja märkäpaiseisiin.
• Nivelten sairaudet - esim. nivelrikko. Tämä on tyypillistä ikääntyvillä kissoilla. Ne voivat alkaa levätä ja nukkua enemmän, välttää hyppäämistä ylös ja alas korkealle/korkealta. Osa kissoista liikkuu jäykemmin, ontuu tai saa takkuja turkkiinsa, koska eivät taivu enää pesemään itseään kunnolla.
• Kynsien vammat, nk. kynsivaurio.
• Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa ontumista ja epänormaalia liikkumista.
• Yhtäkkiä ilmestyneet takajalkojen ontumiset, joissa kissa halvaantuu, voivat johtua suuren verisuonen, aortan, tukoksesta. Nämä tapaukset ovat hyvin akuutteja ja kissa tulee viedä eläinlääkäriin välittömästi tutkittavaksi.

Ontumisen diagnosoiminen

Jos kissasi on menossa eläinlääkäriin ontumatutkimukseen, on hyvä paastottaa kissaa neljä tuntia ennen käyntiä. Kissalla tulee kuitenkin aina olla pääsy vesikipolle. Eläinlääkärikäynnillä voi olla tarpeen antaa kissalle rauhoittavaa lääkettä, joka voi tehdä kissan huonovointiseksi ja saada sen oksentamaan, jos mahalaukussa on ruokaa. Pahimmassa tapauksessa kissa voi puolinukuksissa oksentaessaan saada oksennusta keuhkoihinsa, mikä voi johtaa keuhkotulehdukseen.

Tutkiessaan eläinlääkäri kyselee, mitä on voinut tapahtua ja onko kissallasi ollut vastaavia ongelmia aiemmin. Eläinlääkäri tunnustelee kissan tarkasti mahdollisten poikkeavuuksien varalta ja arvioi kissan liikkumista. Jos eläinlääkäri epäilee luusto- tai nivelvaurioita, tehdään yleensä röntgentutkimus. Joissain tapauksissa voi olla tarvetta tietokonetomografialle (TT/CT).

Ontuman hoito

Eläinlääkärin hoitosuunnitelma riippuu täysin ontuman syystä. Murtumien kohdalla voidaan tarvita leikkausta tai stabilointia (esim. kipsi). Paiseet täytyy avata ja huuhdella ja usein kissalle laitetaan dreeni. Nivelrikon hoitoon on useita eri hoitomahdollisuuksia, joita voidaan kokeilla, tavoitteena kivunlievitys ja tulehduksen rauhoittaminen, vaikka nivelrikko itsessään onkin nivelen krooninen tulehdus. Kissa tulee pitää sopivan painoisena nivelten rasituksen vähentämiseksi.

Lue myös: Kissan ylipaino

Koska tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin?

Jos kissasi ontuu, on hyvä ottaa yhteys eläinlääkäriin ontumisen arvioimiseksi. Yritä tarkistaa kissa haavojen varalta. Odottaessasi keskustelua eläinlääkärin kanssa tulee kissa pitää levossa ja minimoida sen liikkuminen. Jos kissa on ulkokissa, tulee se pitää sisällä, yritä myös mahdollisuuksien mukaan estää kissaa hyppimästä ylös tai alas.

Vanhemmilla kissoilla voi olla nivelrikkomuutoksia yhdessä tai useammassa nivelessä, nämä kissat tulee tutkia eläinlääkärissä. Yhdenkään kissan ei pitäisi turhaan kärsiä kivusta.

Kun tilanne on akuutimpi

Jos kissa joutuu onnettomuuteen tai tapaturmaan, yhtäkkiä alkaa ontua voimakkaasti tai sillä on haava lähellä niveltä, tulee välittömästi olla yhteydessä eläinlääkäriin. Tämäntyyppiset vammat saattavat vaatia pikaista hoitoa.

Jos huomaat kissasi ontuvan, voit aina varata videopuhelun yhdelle eläinlääkäreistämme FirstVetissä. Saat arvion tilanteesta sekä neuvot ja suositukset jatkohoitoon.