Kazuky akayashi 702565 unsplash

Kissarutto

Kissaruton eli kissan panleukopenian oireita ovat mm. raju oksentelu ja ripuli, jotka voivat johtaa kissan menehtymiseen. Riskiryhmässä ovat hyvin nuoret ja hyvin vanhat kissat, mutta kaiken ikäiset kissat voivat sairastua. Säännöllinen rokottaminen ehkäisee tautia tehokkaasti.

Eläinlääkärin etävastaanotto


✓ Käynnit sisältyvät useimpiin eläinvakuutuksiin
✓ Arvio, hoito-ohjeet ja tarvittaessa lähete eteenpäin
✓ Auki joka päivä klo 6-24

Johdanto

Kissaruton aiheuttaa kissojen panelukopeniavirus (FPV), joka on saman kaltainen, kuin koirien parvovirus. Myös jotkin koirien parvoviruksen variantit voivat aiheuttaa kissaruttoa kissoilla. Parvovirus selviää ympäristössä pitkään. Koska virus tarttuu helposti ympäristön välityksellä, suositellaan kaikki kissat rokotettavaksi kissaruttoa vastaan. Oikein tehty rokottaminen suojaa hyvin taudilta (yli 98% rokotetuista kissoista saa suojan tautia vastaan). Suomessa esiintyy kissaruttoepidemioita ajoittain alueilla, joissa riittävää määrää kissoista ei ole rokotettu. Epidemian sattuessa se ulottuu useimmiten myös sisäkissoihin.

Myös muut kissaeläimet sekä ketut, minkit ja pesukarhut voivat sairastua. Ihimiset eivät voi saada tartuntaa.

Tartuntareitit

Infektoituneet kissat erittävät virusta ensisijaisesti ulosteessa, mutta myös syljen ja virtsan välityksellä. Myös kirput voivat levittää virusta. Tauti leviää ensisijaisesti siten, että kissat saavat viruksen suun tai nenän kautta esimerkiksi toisen kissan ulosteesta, jaetuista ruokakipoista, vesikipoista, leluista tai ihmisten välityksellä. Koska virus voi säilyä tartuttamiskykyisenä ympäristössä jopa vuosia, voivat ihmiset kuljettaa virusta esim. kengissään, tai maa-aineksena vaatteissa tai käsissään. Tämän takia myös täysin sisäkissat, jotka eivät tapaa muita eläimiä, on syytä rokottaa kissaruttoa vastaan.

Infektoitunut kissa alkaa yleensä erittää virusta pari päivää tartunnasta, usein ennen kuin oireita ilmenee. Jos kissa selviää taudista, voi se jatkaa viruksen erittämistä useista viikoista useisiin kuukausiin tervehtymisen jälkeen. Kaikki viruksen saaneet kissat eivät sairastu, mutta myös oireettomat voivat erittää virusta.

Oireet

Kissarutto on vaarallisin nuorille kissoille ja kuolleisuus voi olla jopa 90% tartunnan saaneilla kissanpennuilla. Oireet ilmenevät n. 2-7 päivän kuluttua tartunnasta.

Kissarutto aiheuttaa usein ensin kuumetta ja rajua oksentelua, jota seuraa ns. ruiskuripuli (usein verinen ja limainen, koska virus vahingoittaa suoliston limakalvoa). Kissa on apaattinen, lopettaa syömisen, sillä on kuumetta ja kovia vatsakipuja. Joillain kissoilla on haavaumia suun limakalvoilla ja iho ja limakalvot voivat kellertää. Huonon yleisvoinnin syy on nestehukka ja elektrolyyttien epätasapaino oksentelun ja ripulin seurauksena. Tämä voi johtaa ns. hypovoleemiseen shokkiin ja kissan menehtymiseen. Virus vaikuttaa myös luuytimeen ja valkosoluihin, mikä voi johtaa valkosolujen vähäisyyteen (panleukopenia) ja aiheuttaa kissalla verenmyrkytyksen (sepsis) ja muita infektioita. Osa kissoista sairastuu vakavasti, eivätkä selviä tehohoidosta huolimatta. Osa kissoista menehtyy nopeasti ja yllättäen ilman selviä oireita.

Aikuiset kissat saavat lievempiä oireita ja osalla ei ilmene oireita ollenkaan. Infektoituneet kissat voivat oireettomuudesta huolimatta levittää tautia eteenpäin.

Jos tiine kissa saa tartunnan, voi se johtaa aborttiin (jos tartunta tapahtuu tiineyden varhaisessa vaiheessa) tai pennuilla voi syntyessään olla pysyviä synnynnäisiä vammoja, kuten pikkuaivovaurioita, mikä johtaa tasapainohäiriöihin ja hoipertelevaan liikkumiseen. Osa kohdussa infektoituneista kissanpennuista ei saa oireita, mutta ne voivat erittää virusta jopa 8 viikon ikään asti. Kissanpennut, jotka saavat tartunnan ensimmäisinä elinpäivinä (9 päivän ikään asti), voivat saada pikkuaivo-oireita kuten hoipertelua, tasapainopuutoksia ja hypermetriaa (liioitellut liikeradat). Osalle tulee verkkokalvovaurioita, mikä voi johtaa sokeutumiseen.

Ei tiedetä, voivatko rokotetut kissat erittää pieniä määriä virusta, jos ne saavat tartunnan. Rokotetut kissat voivat saada kissaruttotartunnan, mutta eivät useimmiten sairastu tautiin.

Diagnoosi

Usein eläinlääkäri epäilee kissaruttoa oireiden perusteella etenkin, jos kissaa ei ole rokotettu kissaruttoa vastaan. Kissaruttoon sairastuneilla kissoilla on usein normaalia vähemmän valkosoluja, mikä voidaan todeta verinäytteestä. Diagnoosin vahvistamiseksi eläinlääkäri voi ottaa erilaisia näytteitä parvoviruksen löytämiseksi.

Hoito

Jos kissa on sairastunut vain lievästi, riittää usein kotihoidoksi lepo ja helposti sulava ruoka sekä lisänesteiden anto.

Jos kissa on hyvin kipeä, tarvitsee se sairaalahoitoa. Hoito koostuu useimmiten suonensisäisestä nesteytyksestä, helposti sulavasta ruoasta sekä probiooteista. Jos kissalla on verenmyrkytyksen oireita, annetaan sille antibioottia suonensisäisesti. Jos kissalla on vakavia elektrolyyttitasapainon häiriöitä, täytyy nekin hoitaa. Jos kissa ei syö itse, voidaan sille joutua laittamaan ruokintaletku.

Ennaltaehkäisy

Kaikki kissat tulee rokottaa kissaruttoa vastaan. Suomessa rokotukset suositellaan annettavaksi yleensä 12 ja 16 viikon iässä sekä 12 kuukauden iässä. Jos asuinalueellasi on suurempi riski infektiolle (esim. kissaruttoa joskus tavattu lähialueilla), suositellaan ylimääräinen rokotus annettavaksi ennen perussarjaa, 8 viikon iässä. Jos suunnittelet kissan astuttamista ja tiedät, että alueella esiintyy kissaruttoa, on hyvä harkita kissaemon rokottamista kissaruttoa vastaan ennen astuttamista. On myös hyvin tärkeää, että pennut saavat ternimaidon, jotta ne saavat siten mahdollisimman hyvän suojan ensimmäisiksi elinpäivikseen.

Jos talouden kissalla on todettu kissaruttotartunta, tulee sisätilat siivota tarkasti (pestä pois kaikki näkyvä lika) ja desinfioida kaikki pinnathuolellisesti, esim. Virkon S- liuoksella. Älä unohda hiekkalaatikoita ja mahdollisia häkkejä. Hävitä vaikeasti pestävät ruoka- ja juomakipot sekä lelut. Parvoviruksen hävittäminen ympäristöstä kokonaan on lähestulkoon mahdotonta, koska se voi selviytyä pitkään maaperässä. Näin ollen on entistäkin tärkeämpää rokottaa kissat kissaruttoa vastaan, jos tiedetään, että alueella on esiintynyt kissaruttoa.

Jos epäilet kissallasi kissaruttotartuntaa tai jos kissa oksentelee ja ripuloi muusta syystä, tulee se pitää sisällä ja erillään muista kissoista vähintään 14 päivän ajan. Näin vähennetään tartunnan levittämisen riskiä muille kissoille.

Jos hankit uuden kissan, on tärkeää varmistaa, että se on rokotettu kissaruttoa vastaan ennen sen tuomista kotiin oman kissasi luokse. Uusi kissa kannattaa pitää erossa muista kissoista ensimmäisen viikon ajan, jos mahdollista. Tällöin on oltava erityisen tarkkana myös oman käsihygienian kanssa liikuttaessa kissojen välillä.

Oletko huolissasi kissastasi?

Mikäli olet huolissasi kissastasi tai haluat kysyä eläinlääkäriltä mitä tahansa kissoihin liittyvää, voit varata videopuheluajan kokeneiden eläinlääkäreidemme kanssa FirstVet- mobiilisovelluksesta tai täältä.

Lisää artikkeleita aiheesta Kissa