FirstVet
Khanh do w H ie DZ1 Th U unsplash

Kissojen näkökyky ja yleisimmät sokeutumiseen johtavat sairaudet

Kissojen ja ihmisten näkökyvyn erilaisuuksista on monta myyttiä ja tarinaa. On totta, että kissat näkevät maailman erilailla kuin ihmiset, mutta kuinka paljon se todellisuudessa eroaa ihmisten näkökyvystä? Tässä artikkelissa kerromme lisää kissan ja ihmisen näkökyvyn eroista, näkökyvyn heikkenemisestä ja sokeudesta, ja kuinka hyvin kissat pärjäävät, jos ne sattuvat sokeutumaan.

Eläinlääkärin etävastaanotto


✓ Käynnit sisältyvät useimpiin eläinvakuutuksiin
✓ Arvio, hoito-ohjeet ja tarvittaessa lähete eteenpäin
✓ Auki joka päivä klo 7-24

Nyt avattu myös: koirasineuvola.fi

Kissan normaali näkökyky

Silmä toimii perusperiaatteiltaan samalla tavalla lajilla kuin lajilla. Valo pääsee silmään läpinäkyvän sarveiskalvon läpi. Iiris säätelee pupillin kokoa ja siten silmään pääsevän valon määrää. Valo kulkeutuu linssin läpi verkkokalvolle. Linssi auttaa keskittämään valon verkkokalvolle. Verkkokalvo on silmän valolle herkkä osa silmämunan takaosassa (sisäpuolella). Verkkokalvoa voisi ajatella vaikka kameran filminä; sen tehtävänä on muuttaa valo kuvaksi. Kuva siirtyy sitten verkkokalvon kerrosten läpi näköhermon kautta aivoihin, jossa se tulkitaan.

Verkkokalvo sisältää kaksi erilaista solutyyppiä; tappeja ja sauvoja. Tapit auttavat erottamaan värejä ja sauvat tunnistavat ja erottavat liikkeen hämärässä. Kissojen verkkokalvolla on selvästi enemmän sauvoja, jotka auttavat niitä näkemään paremmin pimeässä. Kissat siis näkevät ihmisiä paremmin pimeässä, sekä huomaavat liikkeen ihmisiä helpommin hämärässä.

Sauvojen suuri määrä on myös yksi syy, miksi kissat näkevät ihmisiä paremmin pimeässä; ne auttavat kissoja käyttämään hyödykseen myös haaleimmat valon pilkahdukset. Toinen syy kissojen parempaan hämäränäköön on ertiyinen silmän rakenne, tapetum lucidum silmänpohjassa. Tapetum lucidum toimii peilin tavoin, ja se heijastaa verkkokalvon ohi menneen valon takaisin verkkokalvolle antaen sille toisen mahdollisuuden tulla nähdyksi. Tiedäthän miten kissan silmät kiiluvat pimeässä? Tapetum lucidum aiheuttaa juuri tuon kiilumisen. Kissojen pupillit laajenevat myös enemmän kuin ihmisten, eli se päästää enemmän valoa silmään.

Koska kissoien verkkokalvolla on tappeja vähemmän kuin ihmisillä, eivät ne nää värejä kuten ihmiset. Kissojen värinäköä voisi verrata puna-vihersokeaan ihmiseen: ne pystyvät erottamaan sini-violetin ja keltaisen sävyjä sekä harmaan eri sävyjä, mutteivät pysyt tunnistamaan vihreää, oranssia ja punaista. Kissat myös näkevät värit enemmän pastellin sävyisinä kuin kirkkaina.

Kissojen näkökenttä on noin 200º kun taas ihmisten näkökenttä rajoittuu 180º:een. Myös niiden periferinen näkö on ihmisiä parempi. Kissat ovat myös likinäköisiä. Keskimäärin ihmiset näkevät terävästi jopa 30-60 metrin päähän, mutta kissan täytyy olla noin 6 metriä samasta objektista nähdäkseen sen terävänä. Kissat ovat eteviä huomaamaan äkilliset liikkeet, mutta ihmiset huomaavat hitaasti liikkuvat asiat nopeammin, ja samat asiat saattavat näyttää kissoista liikkumattomilta.

Yleisimipiä kissan näköön vaikuttavia sairauksia

Kissoilla esiintyy monia sairauksia, jotka voivat vahingoittaa pysyvästi silmän eri rakenteita ja vaikuttaa kissan näkökykyyn. Näihin sairauksiin kuuluvat mm. harmaakaihi, glaukooma (viherkaihi) ja etenevä verkkokalvon rappeuma. Yleisin syy kissojen sokeutumiseen on uveiitti eli silmän keskiosan tulehdus (iiris, sädelihas ja suonikalvo), ja toiseksi yleisin on verkkokalvon irtoaminen (usein seurausta korkeasta verenpaineesta, kilpirauhasen liikatoiminnasta tai munuaissairaudesta).

Harmaakaihi

Terveessä silmässä valo kulkee sarveiskalvon ja linssin läpi verkkokalvolle (silmän koveralla takapinnalla. Sarveiskalvoa voi ajatella vähän kuin silmän tuulilasina. Linssi on läpinäkyvä kiekko, joka sijaitsee iiriksen (värikalvon) takana. Terve linssi laskee valon läpi ja keskittää sen verkkokalvolle, ja auttaa näin tuottamaan terävän kuvan. Harmaakaihissa linssi samenee ja haittaa valon läpipääsyä. Muutokset voivat ilmetä pistemäisinä samentumina, jotka eivät juurikaan haittaa näköä, tai paljon vakavampina, laajemmalle levinneinä muutoksina, jotka johtavat näön huononemiseen. Kaihia voi olla vain toisessa tai molemmissa silmissä.

Syitä kaihiin on monia; se voi johtua kissan kyvyttömyydestä metabolisoida proteiineja tai muita kehon kemikaaleja tai joissain tapauksissa kaihi voi olla seurausta esimerkiksi sokeritaudista tai korkeasta verenpaineesta. Vanhemmilla kissoilla esiintyy kaihia seurauksena normaalista ikääntymisestä. Muita mahdollisia syitä kaihiin ovat traumat, jotka johtavat linssin perforoitumiseen, myrkylliset aineet, säteily tai sähköiskut. Monissa tapauksissa kaihin syy jää selvittämättä.

Kaihin aiheuttaman näön heikkenemisen tai sokeutumisen oireet voivat olla käytöksellisiä. Kissa voi olla vähemmän ketterä, törmäillä huonekaluihin tai sillä voi olla vaikeuksia löytää ruokakippoaan tai vessaansa. Kissa voi olla haluton liikkumaan vieraissa paikoissa ja se voi olla varovainen kulkiessaan rappuja. Joskus käytöksellisiä oireita voi olla vaikea havaita. Siksi olisikin hyvä tarkastaa kissan silmät säännöllisesti. Kiinnitä huomiota muutoksiin kissan silmien värissä tai jos silmät vaikuttavat sumuisilta. Jos huomaat mitään normaalista poikkeavaa, ota yhteys eläinlääkäriin.

Ajoissa aloitettu taustasairauksien hoito ja lääkitys voi ehkäistä tai hidastaa kaihin etenemistä ja sen aiheuttamaa sokeutumista. Joissain tapauksissa leikkaushoito voi olla tarpeen. Tällöin leikkauksessa linssi korvataan keinotekoisella linssillä.

Glaukooma

Glaukoomassa silmänpaine nousee aiheuttaen tuhoa verkkokalvolla ja optisessa levyssä (kohta josta näköhermo alkaa). Yleensä paineennousu johtuu ongelmissa silmän sisäisen nesteen tyhjentymisessä pois silmästä, jolloin silmänpaine alkaa kohota ylimääräisen nesteen seurauksena.Tämä vahingoittaa näköhermoa ja vaikuttaa kissan näkökykyyn, ja jos se etenee hoitamattomana, se voi johtaa kissan osittaiseen tai täydelliseen sokeutumiseen. Glaukooma voi ilmetä vain toisessa tai molemmissa silmissä.

Glaukoomaa esiintyy primäärinä ja sekundäärinä tyyppinä. Primäärinen glaukooma on suhteellisen harvinainen perinnöllinen sairaus, jota esiintyy tietyillä roduilla (mm. burmat ja siiamilaiset). Primääri glaukooma oireilee lopulta molemmissa silmissä. Sekundäärinen glaukooma on huomattavasti primääriä yleisempi muoto. Yleisin syy siihen on uveiitti (lue lisää uveiitista alempana).

Glaukooma oireet ovat usein hyvin hienovaraisia. Useimmiten omistaja huomaa, että toinen tai molemmat silmät ovat sumuiset, ja ajan kuluessa suurenevat. Toinen silmä voi vaikuttaa toista suuremmalta silmänpaineen noustessa. Muita mahdollisia oireita ovat muun muassa silmien siristely ja pupillin suureneminen ja sen vastaamattomuus valoisuuden muutoksiin. Joskus omistaja voi huomata muutoksia kissan käytöksessä, mutta usein nämä ovat niin hienovaraisia, että ne jäävät huomaamatta. Useimmiten tauti on kerinnyt edetä kuukausia tai pidempäänkin ennen kuin muutokset ovat huomattavissa. Kissat ovat eteviä peittämään oireitaan, vaikka niillä olisikin epämukava olo tai näkö huonontunut, pystyvät ne usein jatkamaan normaaleja aktiviteettejaan tutussa ympäristössä.

Eläinlääkärissä kissalle tehdään kliininen yleistutkimus ja epäiltäessä glaukoomaa eläinlääkäri mittaa silmänpaineen sarveiskalvon pinnalta. Silmiin erikoistuneet eläinlääkärit tekevät myös ns. gonioskopian, jossa tarkastetaan iiriksen ja sarveiskalvon välinen kulmaus, koska tämä on yksi tärkeimmistä silmän sisäisen nesteen poistumispaikoista. Silmänpohjan tutkiminen auttaa arvioimaan glaukooman aiheuttamia vaurioita.

Glaukoomaa ei voida parantaa, mutta sen aiheuttamaa kipua ja oireita voidaan lievittää silmätipoin ja mahdollisesti suun kautta annettavin lääkkein. Jos glaukooman taustalla on jokin muu sairaus, tulee se myös hoitaa. Joissain tapauksissa, jos oireiden ja kivun lievittäminen ei muuten onnistu, voidaan päätyä silmän poistoon.

Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA - progressive retinal atrophy)

Etenevässä verkkokalvon rappeumassa verkkokalvon tappi- ja sauvasolut alkavat rappeutua. Useimmiten sauvat rappeutuvat ensin aiheuttaen hämäränäön heikkenemistä, mutta lopulta myös tapit rappeutuvat heikentäen päivänäköä ja johtaen kissan täydelliseen sokeutumiseen.

Joillakin roduilla ilmenee PRA:n perinnöllistä muotoa, joka alkaa jo ihan pentuna, usein tätä muotoa kutsutaan retinan dysplasiaksi (RD). Tässä muodossa verkkokalvon fotoreseptorisolut (tapit ja sauvat) eivät kehity normaalisti ja kissa sokeutuu nuorena. Tätä muotoa esiintyy ainakin abessinialaisilla ja persialaisilla kissoilla.

PRA:n ensimmäisiä oireita on kissan hämäränäön heikkeneminen; kissa voi olla hermostunut pimeällä, haluton menemään pimeisiin tiloihin tai törmäillä esineisiin hämärässä. Omistajat huomaavat usein kissan silmien kiiluvan normaalia enemmän ja pupillien olevan normaalia isommat. Muutokset tapahtuvat molemmissa silmissä. Jos kissa ei koskaan ulkoile tai käy vieraissa ympäristöissä, ei oireita välttämättä huomata ennen kuin kissa on kokonaan sokea. Yleensä ottaen kissat sokeutuvat noin vuoden tai parin kuluessa.

PRA todetaan silmiin erikoistuneen eläinlääkärin tekemässä silmänpohjan tutkimuksessa (tutkimus tehdään erityisellä instrumentilla, oftalmoskoopilla). Joskus kissalle saatetaan suositella rauhoituksessa tehtävää ERG eli elektroretinogrammia, jossa tutkitaan verkkokalvon sähköistä aktiviteettia.

PRA:lle ei ole toistaiseksi olemassa hoitoa. Joskus tosin erään ravintoaineen, tauriinin, puute kissan ruokavaliossa voi myös johtaa muutoksiin verkkokalvolla. Tämän vuoksi nykyään lisätään tauriinia useimpiin teollisiin kissanruokiin. Tauriinia löytyy paljon myös esim. sydämessä.

Uveiitti

Uvea koostuu iiriksestä, sädelihaksesta (tuottaa silmän sisäisen nesteen) ja suonikalvosta (silmän keskimmäinen kerros). Uveiitti on yhden tai useamman uvean rakenteen tulehdus. Uveiittia voi esiintyä vain toisessa tai molemmissa silmissä yhtäaikaa.

Uveiitin taustalla voi olla monia eri sairauksia, tässä niistä yleisimpiä:

  • infektiot: bakteerien, virusten, parasiittien tai sienten aiheuttamat, mukaanlukien FeLV, FIV ja FIP
  • metaboliset sairaudet (kuten diabetes mellitus eli sokeritauti)
  • korkea verenpaine
  • toksiinit (ttyypillisesti kemikaalit tai ärsyttävät aineet, jotka ovat kontaktissa silmän kanssa)
  • autoimmuunisairaudet
  • silmään kohdistuva trauma
  • linssin vaurio, joka johtaa linssin sisällön vuotamiseen
  • kasvaimet silmässä

Uveitti on kivulias, ja jotkin kissat saattavat hieroa silmää tassullaan kun taas toiset välttävät kosketusta. Kissa voi pitää kipeää silmää kiinni tai siristellä sitä tai räpytellä silmää tiheään. Useimmat kissat välttävät kirkkaita valoja. Yleensä silmän näkyvät osat punoittavat ja kissalla voi olla vaikeuksia nähdä kunnolla. Usein silmästä vuotaa kirkasta nestettä, mutta joskus se voi olla paksuhkoa tai märkäistä. Silmä voi näyttää sumuiselta. Joskus silmän sisällä voi näkyä verta tai märkäistä eritettä. Uveiitti voi ilmetä yhtäkkiä (akuutti) tai kehittä hiljalleen (krooninen). Akuutissa uveiitissa pupilli on yleensä pienentynyt, kroonisessa pupilli on pienentynyt tai normaali. Kroonisessa uveiitissa voidaan joskus todeta värimuutoksia iiriksessä, silmään voi kehittyä kaihia tai linssi voi luksoitua. Jos uveiittia on suonikalvolla, voi se johtaa verkkokalvon irtoamiseen.

Monet uveiitin oireista muistuttavat glaukoomaa. Eläinlääkärin vastaanotolla mitataan silmänpaine näiden kahden eri tilan erottamiseksi; glaukoomassa silmänpaine on kohonnut kun taas uveiitissa se on normaalia matalampi. Uveiittia epäiltäessä tutkitaan kissa myös muiden, uveiittia mahdollisesti aiheuttavien, sairauksien varalta, koska uveiitti on usein seurausta jostain muusta sairaudesta. Näihin tutkimuksiin voivat kuulua kliinisen yleistutkimuksen lisäksi veri- ja virtsanäytteiden otto ja röntgenkuvaus. Joskus eläinlääkäri voi suositella jatkotutkimuksia silmiin erikoistuneella eläinlääkärillä.

Uveiitin hoidon tarkoituksena on lievittää tulehdusta silmässä sekä kissan kipua, useimmiten tämä tapahtuu paikallisin silmätipoin ja suun kautta käytettävin lääkkein. Myös uveiitin taustasyy on tärkeää selvittää ja hoitaa. Yksi uveiitin hoidon tavoitteista on estää sekundäärien komplikaatioiden kehittymistä. Näihin komplikaatioihin kuuluvat muun muassa glaukooma, verkkokalvon irtoaminen, linssiluksaatio ja silmänsisäisten kiinnikkeiden muodostuminen. Alussa kontrollikäyntejä on tiheään, jotta eläinlääkäri voi arvioida, kuinka hyvin kissa vastaa lääkkeisiin. Ajoissa hoidettuna uveiitin oireet alkavat yleensä parantua noin vuorokaudessa, jos silmä on kovin sumuinen, voi sen hälvenemiseen mennä muutama päivä. Komplikaatiot syntyvät usein hyvin vakavan tai toistuvan uveiitin seurauksena. Vakava uveiitti voi johtaa kissan sokeutumiseen.

Sokean kissan kanssa eläminen

Näkö on kissan kolmanneksi tärkein aisti hajuaistin ja kuuloaistin jälkeen. Näinollen monet kissat pärjäävät hyvin sokeinakin. Jos sokeus kehittyy hitaasti sairauden tuloksena, kerkiävät kissat sopeutua siihen ja painaa muistiin ympäristönsä, esimerkiksi huonekalujen paikat. Monet kissat tekevät tämän niin sulavasti, että kissan sokeutuminen saatetaan huomata vasta hankittaessa uusia huonekaluja tai muutettaessa.

Sokean kissan elämää voi helpottaa pitämällä elinympäristön mahdollisimman muuttumattomana. Ei siis kannata alkaa sisustaa kotia kovasti, ja lapset on hyvä opettaa olemaan jättämättä lelujaan tai vaatteitaan lojumaan pitkin poikin. Pidä kissan ruoka- ja juomakupit, nukkuma-alue ja Turvaportit voivat auttaa pitämään kissan turvassa, esimerkiksi poissa portaista, jotta vältytään putoamisilta. Pidä myös vessanpytyn kansi alhaalla. Sokea kissa olisi hyvä pitää sisällä tai ainakin aidata piha hyvin, jotta kissa ei pääse eksymään. Kissa olisi hyvä merkitä mikrosirulla kaiken varalta.

Yritä olla kantamatta kissaasi paikasta toiseen, koska tämä voi saada kissan ymmälleen. Voit opastaa kissaasi asunnossa kunnes se on saanut hyvän käsityksen, kuinka liikkua sielä. Voit tehdä tämän esim. puhumalla kissalle ja houkuttelemalla sitä luoksesi. Kun opetat kissaasi suunnistamaan kotonasi, aloita aina samasta paikkaa (esim. hiekkalaatikolta tai ruokakipolta). Älä myöskään yllätä nukkuvaa kissaa koskemalla sitä varoittamatta. Pidä ääntä lähestyessäsi kissaa ja puhu sille ja silitä kissaa ennen sen nostamista. Säikytetty kissa raapii ja puree helposti.

Aktivoi kissan muita aisteja. Käytä leluja, joista lähtee ääntä tai jotka tuoksuvat hyvälle (esim. kissanminttu). Kissalle voi laittaa sen kulkureitin varrelle kissoille tarkoitettua ruohoa tai kissanminttua kasvamaan, jotta sillä on jotain, mitä haistella ja maistella.

Sokeat kissat pärjäävät yleensä hyvin totuttuaan tilanteeseen ja elävät hyvää elämää, kunhan otat yllämainitut asiat huomioon.

Lisää artikkeleita aiheesta Kissa