Kouristelu ja epilepsia kissalla

Mitä epilepsia on?

Epilepsiaa tai kouristelukohtauksia tavataan kaikenrotuisilla kissoilla. Epilepsiaa sairastavia eläimiä ei tule käyttää jalostukseen, koska sairauden taustalla voi olla perinnöllisiä tekijöitä, mutta toisin kuin koirilla, ei kissoilla ole pystytty yhdistämään perinnöllisyyttä ja tiettyjä rotuja. Epileptiset kohtaukset ovat kissojen yleisin neurologinen sairaus ja sitä esiintyy n. 1-3%:lla kissoista.

Kissojen epilepsiaa kutsutaan myös primääriksi tai idiopaattiseksi epilepsiaksi. Tätä termiä käytetään silloin, kun eläinlääkäri on poissulkenut muut mahdolliset kramppeja aiheuttavat sairaudet. Keskimääräinen ikä kissoilla sairastuessa on 3,5 vuotta, mutta sairaus voi ilmetä 1-12 vuotiaana.

Sekundääriä epilepsia on silloin, kun kohtausten taustalla on jokin toinen syy, kuten myrkytykset, maksan ja munuaisten sairaudet, elektrolyyttiepätasapaino, matala verensokeri (hypoglykemia), sydänsairaus, hypertyreoosi (kilpirauhasen liikatoiminta), kallon vamma tai kasvainsairaudet. Useimmiten kohtausten alkamisikä on korkeampi sekundäärissä kuin primäärissä epilepsiassa.

Kohtaukset voivat esiintyä yksittäisissä lihasryhmissä tai koko kehossa, riippuen siitä, kuinka suureen osaan aivoja sairaus vaikuttaa.

Mikä aiheuttaa epilepsian kissoilla?

Epilepsian aiheuttaa aivojen toimintahäiriö, jossa ajoittain signaalit eivät kulje kuten pitäisi, vaan hermoimpulsseja lähetetään satunnaisesti. Jos impulssit tapahtuvat harvoin ja ovat pieniä, voi oireena olla, että kissa ehkä vain heiluu hieman tai että sillä on paikallinen kramppi jossain lihasryhmässä, kun taas vahvat impulssit aivoissa laukaiset kramppeja ja jopa tajunnan menetyksen.

Jos muut mahdolliset kramppeja aiheuttavat sairaudet on poissuljettu, sanotaan, että epilepsia on primääri tai idiopaattinen. Ne voivat kuitenkin edelleen johtua sairauksista, jotka olisi voitu löytää edistyneemmillä tutkimuksilla, kuten esim. magneettikuvauksessa. Usein tyydytään kuitenkin tutkimaan verinäytteet, ja nuoremmilla koirilla joissain tapauksissa sydämen toiminta.

Aivojen toimintahäiriö voi olla synnynnäinen tai johtua esim. hapenpuutteesta synnytyksen yhteydessä, väkivallan seurauksena syntyneestä arpikudoksesta aivoissa tms.

Epileptisten kohtausten oireet

Fokaaliset kohtuakset voivat ilmetä outona käytöksenä, esim. kissa istuu ja tuijottaa tai pyydystelee kuviteltuja kärpäsiä. Kissat voivat saada kohtauksia harvakseltaan, mutta myös useita kohtauksia yhden vuorokauden aikana, ns. kohtausrypäs (cluster seizures). Vaikka kissalla olisi useita kohtauksia yhden vuorokauden aikana, ei se aina tarkoita, että ennuste olisi huonompi.

Yleiset kohtaukset ilmenevät usein kissan nukkuessa tai levätessä, mutta voivat tulla mihin vuorokauden aikaan vain. Klassisesti kissa kaatuu, siihen ei saa kontaktia ja se alkaa täristä voimakkaasti.

Kramppikohtauksia edeltää usein varoitusmerkit, joita kutsutaan auraksi. Epilepsian kanssa elävän kissan omistajat oppivat usein tunnistamaan nämä merkit ajan kanssa. Aura näkyy kissan muuttuneena käytöksenä. Se voi olla rauhaton tai esim. seistä ja tuijottaa eteensä näkemättä mitään.

Auraa seuraa nopeasti itse kohtaus, jota kutsutaan myös nimellä ictus. Kohtauksessa kissa kaatuu kyljelleen, siihen ei saa kontaktia, silmät ovat lasittuneet ja koko keho, jalat mukaan lukien, ovat täysin ojennetut ja jäykät. Usein kissa myös pissaa ja kakkaa alleen. Tätä seuraavat krampit, joissa kaikki lihakset vuoroin jäykistyvät ja rentoutuvat. Kohtauksen pituus vaihtelee muutamista sekunneista useisiin minuutteihin. Pahimmassa tapauksessa voi kissa saada ns. status epilepticus:n, jossa krampit eivät lopu ennen kuin kissa pääsee hoitoon tai kuolee.

Kohtauksen jälkeen seuraa ns. postictal phase. Kissa voi olla sekava, mutta harvoin aggressiivinen. Se käyttäytyy rauhattomasti, ei vaikuta tunnistavan omistajiaan, voi hoippua ja joskus voi vaikuttaa sokealta. Tämä menee yleensä ohi n. 5-30 minuutissa.

Status epilepticus tarkoittaa, että yleistynyt kohtaus kestää kauemmin kuin viisi minuuttia, paikallinen kohtaus kestää yli 30 minuuttia tai että se saa useita kramppikohtauksia toisensa jälkeen kerkiämättä palautumaan niiden välissä.

Diagnoosi - näin saat tietää, onko kissallasi epilepsia

Kuten aiemmin mainittiin, diagnoosiin päästään sulkemalla mahdollisuuksien mukaan pois muut mahdolliset sairaudet, jotka voivat aiheuttaa muutoksia aivojen toiminnassa tai vaikuttavat siltä. Esimerkkejä sellaisista sairauksista ovat maksashuntti, munuaisten vajaatoiminta, matala verenpaine, sydänvika, myrkytykset (esim. suklaa), matala verensokeri (hypoglykemia) ja aivokasvain.

Eläinlääkäri suorittaa usein neurologisen tutkimuksen testaamalla esim. kissan refleksejä. Jos kyseessä on idiopaattinen epilepsia, ei kissan reflekseissä yleensä ole mitään poikkeavaa.

Myös verinäytteitä otetaan, yleensä niihin kuuluu vähintään maksa- ja munuaisarvot, verensokeri, puna- ja valkosolut ja elektrolyytit.

Sydänsairauksien poissulkemiseksi kuunnellaan sydän stetoskoopilla, tarkistetaan pulssi ja tutkitaan sydämen sähköistä toimintaa EKG:llä, ja mahdollisesti sydämen toimintaa tutkitaan ultraäänellä.

Tavallinen röntgen ei kerro yleensä mitään aivoista, mutta tietokonetomografiaa (CT) tai vielä mieluummin magneettikuvantamista (MRI) voidaan käyttää kasvainten, kehityshäiriöiden tai tulehduksen löytämiseksi aivoissa.

Jos epäillään tulehdusta tai infektiota aivoissa, voidaan ottaa selkäydinnestenäyte.

Joskus tutkitaan myös virtsanäyte, tehdään sappihapporasitustesti, ulträänitutkimus ja mitataan

Kissan epilepsian ja kouristusten hoito

Idiopaattisessa epilepsiassa auttavat vain kohtauksia estävät lääkkeet. Kaikki epilepsiaa sairastavat kissat eivät kuitenkaan ole hoidosta huolimatta oireettomia, ja hoito on yleensä loppuelämäksi. Sekundäärissa epilepsiassa hoito riippuu allaolevasta syystä.

Jos kissalla on ollut vain yksittäinen lievä kohtaus, ei yleensä ole syytä aloittaa lääkitystä. Jos kohtauksia tulee useita muutaman kuukauden sisällä tai useammin, kohtausryppäitä tai status epilepticus, tulee ehdottomasti keskustella lääkityksen aloittamisesta.

Hoito on yleensä tabletteina annettava lääke, ja verinäytteitä kontrolloidaan jonkin aikaa lääkityksen aloittamisen jälkeen, jotta nähdään, että lääkkeen pitoisuus veressä on tasainen. Lääkityksen alkuaikoina kissa voi olla hoippuvainen ja normaalia väsyneempi, mutta tämä menee yleensä ohi. Sivuvaikutuksina voidaan joskus nähdä lisääntynyttä juomista, syömistä ja pissaamista, ja koska lääkitys voi vaikuttaa maksan toimintaan, halutaan löytää pienin mahdollinen vaikuttava annos. Tämän takia seurataan lääkkeen pitoisuutta ja maksan toimintaa verikokein säännöllisesti.

Jos kissalla on status epilepticus (krampit eivät lopu n. 5 minuutin sisällä), tulee mennä suoraan fyysiselle eläinlääkärille. Eläinlääkärissä kissalle annetaan suonensisäisesti kramppeja laukaisevaa lääkettä, vaikeissa tapauksissa kissa voidaan nukuttaa. Kissa pidetään klinikalla seurannassa kunnes se on täysin hereillä eikä saa enää kramppeja, mikä voi joskus viedä useita päiviä ison kohtauksen jälkeen.

Hakeudu eläinlääkäriin välittömästi, jos:

• kohtauksia on useita 24 tunnin sisällä

• kohtaus kestää yli 5 minuuttia

Mitä tulee tehdä, jos kissani saa kouristuskohtauksen?

Vaikka kohtaukset ovat omistajasta usein hyvin epämukavia, on tärkeää pysyä rauhallisena. Varmista, että kissa ei voi pääse putoamaan korkealta ja loukkaa itseään. Pidä silmällä kohtauksen pituutta, voit myös kuvata kohtauksen sen sattuessa - se voi olla avuksi eläinlääkärille tutkimusta tehdessä.

HUOM! Jos kramppikohtaus kestää pidempään kuin 5 minuuttia, tulee hakeutua heti eläinlääkäriin!

Koska tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin?

Jos olet huolissasi kissastasi, tulee aina olla yhteydessä eläinlääkäriin. Täällä voit varata etäeläinlääkärikäynnin yhdelle eläinlääkäreistämme FirstVetillä ensiarvion saamiseksi.