Kun kissa nuolee karvat pois

Miksi kissalla on kaljuja laikkuja?

Tavallisin syy suurehkon, karvattoman alueen ilmaantumiselle kissan turkkiin onse, että kissa on itse nuollut alueelta karvat pois. Osa kissoista nuolee itseään ainoastaan silloin, kun omistaja ei näe. Tästä syystä omistaja usein luulee, että karvat ovat pudonneet itsestään.

Jos on epävarmaa, onko kissa nuollut karvat pois vai ovatko karvat pudonneet, voi eläinlääkäri katsoa karvanäytettä mikroskoopilla. Jos kissa on itse nuollut karvat pois, ovat mikroskoopin läpi tarkastellut karvat selvästi katkenneita. Jos karvat ovat irronneet itsestään juuresta, pitäisi jäljellä olevien karvojen olla normaaleita, kärkeä kohti kapenevia karvoja.

Miksi kissa nuolee?

Kissan karvattomaksi itsensä nuolemiselle on olemassa useita eri syitä, esimerkiksi:

• Kutina tai muu äsytys iholla – tämä on tavallisin syy ja voi johtua esimerkiksi ulkoloisista, sieni-infektiosta tai ruoka-aine- tai ympäristöallergiasta.
• Kipu esimerkiksi virtsateistä, muualta vatsaontelosta tai selkäkipu.
• Kasvainsairaus.
• Psyykkinen stressi (ns. psykogeeninen alopesia)- kissa nuolee karvat pois koska se on jostain syystä stressaantunut tai ahdistunut psyykkisesti. Aiemmin ajateltiin, että psyykkiset syyt ovat yleisiä karvojen pois nuolemisen taustalla. Tätä nykyä kuitenkin tiedetään, ettei tämä ole kovin tavallista ja fyysiset syyt on aina syytä sulkea huolellisesti pois, ennen kuin päädytään epäilemään psyykkistä ongelmaa.

Kuinka oireen syy selvitetään?

Ulkoloiset ja sieni-infektio

Ensimmäiseksi lähdetään usein selvittämään, onko kissalla ulkoloisia (esim.hilsepunkki, kirppuja, sikaripunkki, kapi), jotka voisivat aiheuttaa kaljut laikut. Jos kotona on useampia eläimiä ja toinenkin eläin rapsuttelee/nuolee itseään tavallista enemmän, voi kyseessä hyvin olla ulkoloistartunta. Jotkin ulkoloiset, esim. kirput, voi nähdä paljain silmin.

Tavallisempaa kuitenkin on, että eläinlääkäri ottaa kissan iholta ns.raapenäytteen ja tarkastelee sitä mikroskoopilla mahdollisten ulkoloisten löytämiseksi. Usein otetaan myös näyte, josta tutkitaan mahdollinen bakteerien tai hiivasienten liikakasvu kissan iholla. Joskus voidaan tutkia jopa ulostenäyte.

Mikäli kissalla epäillään sieni-infektiota, voidaan turkista ja iholta ottaa näytteet ja lähettää ne laboratorioon tutkittaviksi. Ulkoloiset ja sieni-infektio hoidetaan lääkityksellä. Jos kissan iholla on bakteerien tai hiivasienen liikakasvua, hoidetaan se yleensä toistuvilla lääkeshampoopesuilla. Antibiootteja ei yleensä tarvita.

Kipu

Kissan historian, omistajan kertomien esitietojen tai eläinlääkärin suorittaman yleistutkimuksen perusteella voi syntyä epäilys, että kissa kärsii kivusta. Mikäli näin on, ryhdytään kivun syytä selvittämään. Mahdollisia kivun aiheuttajia voivat olla:

• Virtsatieongelmat. Jos kissan virtsaamiskäyttäytyminen on muuttunut tai virtsaamiseen/juomiseen liittyy jotain erikoista, on syytä tutkia kissa virtsatieongelmien varalta.
• Selkäkipu. Jos kissa ei halua kotona hypätä ylös tai alas kuten ennen tai jos kissa osoittaa kipua eläinlääkärin tunnustellessa sen selkää, voi eläinlääkäri ehdottaa esim. röntgenkuvien ottoa selän tutkimiseksi.
• Mahakipu. Jos kissalla on esim. ajoittaista oksentelua tai löysiä ulosteita, ummetusta tai huono ruokahalu, on ruuansulatuskanavaa syytä tutkia enemmän.

Allergiat

Voimakas kutina on tavallinen syy karvojen pois nuolemiselle. Ulkoloistartunnan ja kivun poissulkemisen jälkeen eläinlääkäri alkaa useimmiten miettiä, josko kyseessä voisi olla allergia. Jos kissa on allerginen, kyseessä on tavallisimmin joko ruoka-aine- tai ympäristöallergia. Ruoka-aineallergia kohdistuu yleensä johonkin tiettyyn, ruuassa olevaan proteiiniin. Ympäristöallergian aiheuttajana voivat olla esimerkiksi erilaiset punkit (esim.pölypunkki). On myös mahdollista, että kissalla on samanaikaisesti sekä ruoka-aine, että ympäristöallergia.

Allergiatutkimukset aloitetaan tavallisesti ns. eliminaatiodieetillä, joka suunnitellaan yhdessä eläinlääkärin kanssa. Kissaa pidetään erikoisruokavaliolla 8-10 viikon ajan, tämän jälkeen ruokavalioon lisätään muita ruoka-aineita (haastevaihe). Mikäli kissan oireet häviävät eliminaatiodieetin aikana mutta palaavat haastevaiheen aikana, on kissa todistetusti allerginen sille ruualle tai ruoka-aineelle, joka aiheuttaa oireet haastevaiheessa. Jos erikoisruokavaliolla ei ole vaikutusta oreisiin, kissalla ei todennäköisesti ole ruoka-aineallergiaa. Jos kissalla todetaan ruoka-aineallergia eliminaatiodieetin avulla, ei kutinaan tarvita muuta hoitoa, kuin kissalle sopiva ruokavalio.

Jos eliminaatiodieetti ei poista oireita, voidaan allergiatutkimuksia jatkaa ympäristöallergeenien testaamisella. Tämä tapahtuu verikokeen avulla. Mikäli tietty allergian aiheuttaja löydetään, voidaan kissalla haluattaessa kokeilla siedätyshoitoa. Usein tarvitaan lisäksi kutinaa lievittävää lääkitystä sekä lisäravinteita, esim. rasvahappolisää.

Muut testit

Jos kissan oireet eivät helpota hoidosta huolimatta tai jos ihomuutokset näyttävät epätavallisilta tai vakavilta, voi eläinlääkäri päättää ottaa ihosta koepalan. Joskus kissalta otetaan myös verikoe mahdollisten taustalla olevien perussairauksien poissulkemiseksi. Verikokeen avulla voidaan myös tarkistaa, että kaikki näyttää hyvältä ennen mahdollisen, pitkäkestoisen lääkityksen aloittamista.

Mikä hoito on paras?

Eläinlääkäri yrittää eri tutkimusten avulla selvittää syyn karvojen poisnuolemiselle ja hoitaa sitä. Näin ollen kissaa, jolla todetaan selkäkipu, hoidetaan kipulääkkeillä ja fysioterapialla ja allergista kissaa mahdollissti erikoisruokavaliolla, lisäravinteilla ja kutinaa hillitsevillä lääkkeillä. Jos tutkimuksissa ei löydy mitään syytä karvojen pois nuolemiselle tai kutinaa lievittävä lääke ei auta kutinaan riittävästi, voi eläinlääkäri päättää kokeilla kissalla mielialaläkitystä.

Voiko vaivaa ennaltaehkäistä?

Kissan karvapeite ja iho kannattaa tarkistaa päivittäin, myös vatsan alta ja kainaloista. Näin mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa jolloin ne on usein helpompi hoitaa. Kissan ruuan on syytä olla hyvälaatuista ja kissan tulisi pysyä normaalipainoisena: on suositeltavaa punnita kissa säännöllisesti ja pitää kirjaa painosta. Kissan kotiympäristö pidetään mahdollisimman rauhallisena ja miellyttävänä ja kissalle tarjotaan paljon erilaisia aktiviteetteja, jotta sen mieli pysyy virkeänä.