Kyynpurema kissalla

Käärmeet Suomessa

Kyy (Vipera Berus) on Suomen ainoa luonnonvarainen myrkkykäärme. Kaksi muuta Suomessa esiintyvää käärmelajia, ranta- ja kangaskäärme, ovat vaarattomia. Kyy on tavallisimmin väritykseltään harmaa tai ruskeanharmaa ja sen selkäpuolella on usein musta sahalaitakuvio. On olemassa myös kokonaan tummia, jopa lähes mustia yksilöitä. Rantakäärme (Natrix Natrix) on väritykseltään vaaleanharmaa tai ruskea ja sillä on usein kellertävänvaaleat läikät pään molemmilla puolilla. Kangaskäärmettä (Coronella Austeriaca) esiintyy Suomessa ainoastaan Ahvenanmaalla. Kangaskäärmeen pohjaväritys on vaaleanruskea ja sillä on selkäpuolella tummempia laikkuja sekä pään molemmilla puolilla tummat, silmien yli kulkevat viirut.

Taustaa

Kyy saattaa ahdistuessaan tai yllättyessään purra itsepuolustukseksi mutta ei ruiskuta myrkkyä jokaisen pureman yhteydessä. Myrkky on kyylle itselleen hyvin kallisarvoista eikä käärme mielellään haaskaa sitä. Tästä syystä monet kyyn puremat ovat harmittomia varoituspuremia, ns. “kuivapuremia”. Siitä huolimatta pureman tapahduttua ei kannata jäädä odottamaan oireita vaan ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin. Ei tiedetä, pystyykö kyy säätelemään ruiskuttamansa myrkyn määrää, vai vaihteleeko myrkyn määrä puremistiheyden, käärmeen iän tms. mukaan.

Kyyn myrkky koostuu useammasta eri yhdisteestä joilla on erilaiset vaikutusmekanismit ja eri käärmeyksilöiden myrkkyjen koostumus on erilainen. Myrkyn tappava vaikutus perustuu sen aiheuttamiin vaurioihin verisuonten seinämissä ja verisoluissa, mikä johtaa shokkiin ja veren hyytymishäiriöön. Kyy myrkky halvaannuttaa pienet saaliseläimet mikä helpottaa saaliin sulattamista nielemisen jälkeen. Myrkyn vaikutus on suurempi pienen hiiren elimistössä verrattuna kissaan, mutta myös kissa voi kuolla kyyn pureman seurauksena. Kissat tosin selviävät kyynpuremista usein paremmin kuin koirat ja oireena on usein muutaman päivän kestävä turvotus ja kipu purema-alueella. Kyynpuremista kissoilla ei valitettavasti ole tieteellisiä tutrkimustuloksia, joten hoitosuosituksissa on seurattava koirien (ja ihmisten) vastaavia.

Oireet

Kissan omistaja harvoin näkee kyytä tai itse purematilannetta. Useimmiten kissa palaa ulkoilureissulta kotiin ja vaikuttaa väsyneeltä ja hyvin vaisulta. Lähemmässä tarkastelussa löydetään voimakkaasti turvonnut ruumiinosa, useimmiten tassu, koko jalka tai kuono. Turvotus on erittäin kipeä ja joskus alueelta löytyy kaksi pientä puremajälkeä. Ihmisillä kyynpureman oireet ilmaantuvat nopeasti, useimmiten kolmen tunnin sisällä puremasta, ja mikäli oireita ei ole ilmaantunut kahdeksan tunnin sisällä puremasta, on myrkyn määrä todennäköisesti ollut suhteellisen pieni. Sama pätee mahdollisesti kissoihin.

Turvotus pään tai kuonon alueella monesti huolestuttaa kissanomistajaa eniten. On kuitenkin hyvin harvinaista, että turvotus leviäisi sisäänpäin ja aiheuttaisia varsinaisia hengitysvaikeuksia. Kyynpureman oireet rajoittuvat monella kissalla turvotukseen, kipuun ja vaisuuteen, joka kestää muutaman päivän. Vakavammissa tapauksissa kyyn myrkyn vaikutukset leviävät puremakohdasta muualle elimistöön ja saattavat aiheuttaa verenvuotoa iholta ja limakalvoilta, soluvaurioita sekä vaurioita etenkin munuaisissa, mutta myös maksassa ja keuhkoissa. Samalla, kun sisäelinvauriot pahenevat, kissan tajunnantaso alenee, sydämen syke hidastuu ja muuttuu usein epäsäännölliseksi. Loppujen lopuksi kissan elimistö ei enää kestä myrkyn vaikutuksia ja kissa menehtyy sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnanvajaukseen.

Joskus purema-alueella tapahtuu paikallista kudostuhoa joka voi johtaa kudosten kuolioitumiseen. Tällöin kuolioitunutta kudosta voidaan joutua poistamaan useammalla eläinlääkärikäynnillä.

Diagnoosi

Useimmiten diagnoosi on selvä, kun kissa saapuu klinikalle. Joskus omistaja on nähnyt käärmeen mutta vaikka tapahtumaa ei olisi nähty, voimakas turvotus ja kipu viittaavat vahvasti kyynpuremaan. Jos lisäksi löydetään puremajäljet, on diagnoosi selvä.

Hoito

Alussa on kaikkein tärkeintä yrittää pitää kissa liikkumatta. Mitä enemmän kissa liikkuu, sitä nopeammin myrkky kulkeutuu muualle elimistöön. Myöskään puremakohtaa ei saa koskea. Älä yritä imeä myrkkyä pois, hieroa puremakohtaa tai viilentää sitä. Kaikenlainen käsittely nopeuttaa myrkyn leviämistä. Ota yhteyttä eläinlääkäriin välittömästi.

Aikaisemmin kyynpureman yhteydessä määrättiin aina kortisonia (kyypakkaus). Sekä eläimillä että ihmisillä tehtyjen tutkimusten valossa kortisoni ei kuitenkaan lisää kyynpuremasta selviytymisen todennäköisyyttä. Joidenkin yksittäisten tutkimustulosten mukaan kortisonia saaneilla eläimillä oli jopa korkeampi kuolleisuus verrattuna eläimiin, jotka eivät saaneet kortisonia, tosin varmasti ei tiedetä, johtuiko korkeampi kuolleisuus kortisonista vai jostain muusta tekijästä. Tästä syystä kortisonia ei kuitenkaan suositella rutiinisti annettavaksi kyynpuremassa. Seuraavissa tilanteissa kyypakkauksen antamista voidaan kuitenkin harkita:

• Jos eläinlääkärin vastaanotolle on hyvin pitkä matka eli muuta välitöntä hoitoa ei ole saatavilla, voi kortisonin antaminen vähentää eläimen kipua ja kohentaa yleisvointia. Pidemmän päälle kortisoni saattaa hillitä joidenkin kyynmyrkyssä olevien tulehdusreaktiota aiheuttavien yhdisteiden toimintaa.
• Jos eläin on aikaisemmin saanut anafylaktisen shokin käärmeenpuremasta tai ampiaisen pistosta.

Näissä tilanteissa on viisainta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin joka voi neuvoa, kannattaako kortisonia antaa ja kuinka paljon. Kortisoniin ei IKINÄ tule suhtautua jonkinlaisena kyyn myrkyn vastamyrkkynä! Vaikka eläimelle olisi annettu kyytabletti, on se silti ehdottomasti vietävä eläinlääkärille viivyttelemättä.

Antibiootteja tarvitaan harvoin kyynpureman hoidossa. Mikäli purema-alueella olevat kudosvauriot tulehtuvat tai jos kissan oireet viittaavat verenmyrkytykseen (puremakohdan bakteerien kulkeutuminen verenkiertoon), saatetaan antibiootteja tarvita.

Eläinlääkärillä tehtävä hoito on ns. tukihoitoa. Ensimmäiseksi eläimelle aloitetaan suonensisäinen nesteytys ja voimakas kipulääkitys. Samalla tarkkaillaan sydämen toimintaa sekä mahdollisuuksien mukaan tarkistetaan verikokeesta esim. verisolut, verensokeri, maksan ja munuaisten toiminta, veren proteiinit jne. Nykyään on tavallista, että ainakin suuremmilla klinikoilla eläimelle annetaan kyyn myrkyn vastamyrkkyä tai antiseerumia. Antiseerumin tehosta kissoilla ei kuitenkaan ole olemassa juurikaan tieteellistä tutkimustietoa. Ihmisille antiseerumia annetaan yleensä, jos uhrin yleisvointi on heikentynyt tai puremakohdan turvotus on hyvin voimakasta. Mitä tulee kissoihin ja koiriin, osa eläimistä voi saada antiseerumista vakavia sivuvaikutuksia. Vakavien sivuvaikutusten riski saattaa lisäksi olla kohonnut, jos antiseerumia on annettu samalle eläimelle jo aikaisemmin. Antiseerumihoito on kohtalaisen kallis. Ei tiedetä, minkälaisessa tilanteessa ja missä vaiheessa antiseerumia tulisi eläimille antaa, toivon mukaan aiheesta julkaistaan tutkimustietoa lähitulevaisuudessa.

Kontrolliverinäytteitä suositellaan useimmiten otettavaksi muutama viikko ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Lisäksi suositellaan välttämään rajua liikuntaa noin kuukauden ajan.

Ennaltaehkäisy

Kyynpureman ennaltaehkäisy on vaikeaa, mikäli kissa liikkuu vapaasti ulkona. Omistajan kannattaa perehtyä etukäteen hyvin siihen, miten kannattaa toimia, jos epäilee kissansa joutuneen kyyn puremaksi. On myös syytä selvittää lähimmän päivystävän eläinlääkärin yhteystiedot ja pitää ne helposti saatavilla. FirstVetistä voit varata tarvittaessa nopeasti eläinlääkärin etävastaanottoajan ja saada tilannekohtaiset ohjeet, miten toimia. Rekisteröidy FirstVet- palveluun täältä.