Opi tekemään terveystarkastus kissallesi

Aloita mielellään jo pennusta pitäen

Jos sinulla on kissanpentu, on tutkittavana olemista järkevää opettaa alusta alkaen. Aloita lyhyillä pätkillä, mielellään kun pentu on jo valmiiksi rauhallinen ja palkitse pentu heti jollain sen lempiherkulla. Opeta pennulle, että on sallittua katsoa suuhun, tarkistaa silmät ja korvat, tunnustella tassuja ja kynsiä, käydä tunnustellen läpi koko vartalo, katsoa kainaloihin ja nivusiin sekä tarkastaa emättimen ja esinahan alueet.

Jos lemmikkisi on jo aikuinen, ei hätää, myös aikuiselle eläimelle voi opettaa samat asiat. Tee tällöin aivan samoin kuin pennun kanssa; aloita lyhyillä pätkillä ja palkitse koira/kissa välittömästi.

Päivittäinen tutkimus

Tee tutkimuksesta päivittäinen tapa ja tee tutkimus samalla tavalla joka kerta, tämä vähentää unohtamisen riskiä. Näin eläin myös tottuu tapahtumaan, mikä yleensä helpottaa tutkimista myös eläimelle. Ota myös tavaksi katsoa, kuinka lemmikkisi liikkuu aamuisin - onko se normaalia jäykempi ylös noustessaan? Ontuuko se?

Yksi tapa tehdä tutkimus on aloittaa päästä ja edetä takaosaa kohden:

Pää

• Vuotaako nenä tai rähmivätkö silmät? Siristeleekö eläin silmiään tai räpytteleekö se normaalia useammin? Ovatko silmänvalkuaiset punaiset tai silmän sidekalvot turvoksissa? Pupillien tulisi olla yhtä suuret molemmissa silmissä ja kissan silmien värin määrittäminen tulisi olla helppoa eli sarveiskalvon tulee olla läpinäkyvä.


• Nosta eläimen huulia ja katso hampaita ja ikeniä niin hampaiden sisä- kuin ulkopuolelta: Miltä hampaat näyttävät, onko niissä murtumia? Näetkö merkkejä ientulehduksesta (ien viivamaisesti punoittava reunastaan)? Onko eläimellä hammaskiveä tai haiseeko hengitys pahalle?


• Katso ja haistele korvia: Ovatko korvat töhnäiset tai haisevatko ne pahalle? Punoittavatko ne? Sattuuko korvien käsitteleminen?


Iho ja turkki

Tee turkkiin jakaus ja katso, miltä iho näyttää. Tutki niin selkä- kuin vatsapuoli, älä unohda kainaloita ja nivusia. Tarkista, että eläimen iho näyttää hyvältä, eli että eläimellä ei ole haavoja, ihottumaa, punoitusta, hilsettä tai takkuja. Kutiseeko kissa?

Jalat, tassut ja selkä

Tunnustele jalat, kaula ja selkä turvotusten ja aristusten varalta. Jos olet epävarma, onko jokin löytämäsi asia normaalia, voit verrata sitä viereiseen jalkaan tai etu- ja takajalkoja keskenään. Tarkista kynnet unohtamatta kannuskynsiä, ja katso, että kynnet ovat ehjät ja ettei kynsivalli ole turvonnut tai ärtynyt. Tarkista myös iho varpaiden ja anturoiden välissä takkujen, roskien tai muun ärsytyksen varalta.

Anaalialue, virtsa- ja sukuelimet

Nosta häntää ja katso, miltä takapään alue näyttää. Onko takkuja tai kuivunutta ulostetta, onko alue ärtynyt? Mikäli on, pese alue ja kuivaa huolellisesti, leikkaa mahdolliset takut pois. Tarkista myös hävyn/esinahan alue: onko se kovin töhnäinen, turvonnut tai ärtynyt? Tunnustele nisät pattien ja turvotusten varalta.

Yleisvointi

Kun soitat eläinlääkärille, kysytään usein kissan yleisvoinnista. On siis hyvä tietää, mitä “yleisvoinnilla” tarkoitetaan. Yleisvoinnilla tarkoitetaan juuri “eläimen yleistä vointia”, eli kuinka eläin tuntuu voivan. Tähän sisältyy mm.:

• Ruumiinlämpö: kissan normaalilämpö on n. 38-39 astetta peräsuolesta mitattuna

• Syökö ja juoko eläin normaalisti?

• Vaikuttaako eläimellä olevan kipuja?

• Käyttäytyykö eläin normaalisti, vai onko se normaalia väsyneempi ja vetäytyy omiin oloihinsa

• Hengittäminen: vaikuttaako eläimellä olevan vaikeuksia saada henkeä, hengittääkö eläin normaalia tiheämmin, rohiseeko hengitys tms.?

• Kissan normaalisyke on n. 100-160 lyöntiä minuutissa.

Lämmön mittaaminen

Lämpö mitataan peräsuolesta. Kissan normaalilämpö on n. 38-39 astetta. Selvittääksesi, mikä on juuri sinun eläimesi normaali lämpö, voi olla järkevää mitata lämpö muutaman kerran eläimesi ollessa terve. Mittaa lämpö mielellään samaan aikaan päivästä, ei heti fyysisen rasituksen jälkeen, koska se voi nostaa lämpöä.

Käytä tavallista lämpömittaria (on järkevää hankkia lämpömittari, joka tekee mittauksen nopeasti). Hanki mielellään myös muovisia suojia lämpömittarille sekä rasvaista salvaa (esim. vaseliini), jota voi levittää mittarille, jotta sen asettaminen peräsuoleen sujuu helpommin ja mukavammin.

Tee näin: Jos mahdollista, tee toimenpide toisen ihmisen kanssa. Toinen mittaa lämmön ja toinen pitää kiinni eläimestä, jotta eläin pysyy paikallaan eikä istahda alas (yksi käsi vatsan alla) ja palkitsee nameilla. Vedä suojus lämpömittarin päälle ja voitele vaseliinilla tms. Vaseliinia voi levittää myös peräaukon alueelle. Pidä eläimen häntä ylhäällä toisella kädellä ja aseta lämpömittari varovasti peräaukkoon toisella, suuntaa mittarin pää suolen seinämää kohti ja odota, että mittaus on valmis. Mittarin kärjen on oltava riittävän syvällä peräsuolessa (vähintään n. 1cm)

Syketiheyden mittaaminen

Kissan syketiheyden tai pulssin mittaaminen on usein helpointa nivusesta. Se voi olla hieman hankalaa alussa, joten voit pyytää vaikka eläinlääkäriäsi tai eläintenhoitajaa näyttämään esimerkiksi rokotuksen yhteydessä, kuinka se tapahtuu. Normaalisyke on kissoilla n. 100-160 lyöntiä minuutissa. Nukkuvilla eläimillä voi olla selvästi hitaampi pulssi ilman, että se olisi mitenkään poikkeavaa.

Hengitystiheyden laskeminen

Hengitystiheys on yleensä helpointa laskea nukkuvalla eläimellä minuutin ajan. Yksi henkäys sisältää niin sisään- kuin uloshengityksen, useimmiten rintakehän nousu ja lasku on helppo nähdä. Useimmat eläimet hengittävät enintään 30 kertaa minuutissa nukkuessaan. Laske mielellään hengitystiheys useampaan otteeseen terveellä eläimellä, jotta tiedät juuri sinun eläimesi normaalin hengitystiheyden. Jos eläimesi yllättäen alkaa hengittämään normaalia tiheämpään tai useammin kuin 30 kertaa minuutissa nukkuessaan, on syytä varata tutkimusaika eläinlääkärille. Tihentynyt hengitys levossa voi olla merkki sydän- tai keuhkosairaudesta.

Vähentynyt/lisääntynyt aktiivisuus tai käytösmuutokset

Kissat valittavat tai huutavat hyvin harvoin kivusta. Yleisempi kivun “oire” ovat muutokset eläimen käyttäytymisessä. Eläin saattaa nukkua tai levätä normaalia enemmän, vetäytyä omiin oloihinsa, olla ärtyisä tai vähemmän aktiivinen kuin normaalisti. Eläin voi myös nukkua muualla kuin tavallisessa nukkumapaikassaan tai olla levoton ja vaihtaa makuupaikkaa yön aikana. Osa eläimistä on “läheisriippuvaisia” ja ne hakevat huomiota, kun jokin on huonosti.

Yksinkertaisia vinkkejä, joiden avulla voit auttaa eläintäsi pysymään terveenä ja hyvinvoivana

On muutamia yksinkertaisia asioita, joita omistaja voi tehdä ehkäistäkseen lemmikkinsä turhaa sairastumista:

• Anna lemmikillesi laadukasta ruokaa ja pidä huoli, että raikasta vettä on aina saatavilla.

• Pidä eläimesi normaalipainoisena (punnitse eläin säännöllisesti, mielellään muutaman kerran kuukaudessa).

• Pidä huoli, että eläin saa liikuntaa sopivasti päivittäin (esim. leikki kissan kanssa).

• Eläimet tarvitsevat myös virikkeitä mielelle - esim. leiki lemmikkisi kanssa, opeta sille uusi temppu tai piilota nameja, jotka eläin etsii.