Koiran ekinokokit

Ekinokokit (Echinococcus canadensis, Echinococcus granulosus, Echinococcus multilocularis) ovat heisimatoihin kuuluvia loisia. Ekinokokkoosi on heisimatojen toukkamuotojen aiheuttama tauti, joka voi tarttua myös ihmisiin. Ekinokokkien elämänkiertoon kuuluu pääisäntänä petoeläin, kuten koira, susi tai kettu, ja väli-isäntänä pääisännän ravinnoksi soveltuva nisäkäs, kuten lammas, nauta, poro, hirvi, sika tai myyrä. Myös ihminen voi toimia ekinokokin väli-isäntänä. Suomessa on toistaiseksi tavattu ainoastaan E. canadensis –lajia eli hirviekinokokkia. Suomella on monien muiden maiden tavoin tarttuvien tautien vastustamisohjelman osana vaatimus madottaa maahan tulevat koirat ja kissat ekinokokkia vastaan ennen maahantuloa, jotta ne eivät toisi mukanaan muita ekinokokin lajeja. Tässä artikkelissa kerromme lisää eri ekinokokeista, niiden tartuntatavoista, oireista ja ehkäisemisestä.

Hirviekinokokki

Aiemmin ajateltiin hirviekinokokin kuuluvan lajiin E. granulosus, mutta tutkimus on osoittanut sen kuuluvan lajiin E. canadensis. Luonnossa hirviekinokokin väli-isäntä on nimensä mukaisesti hirvi sekä poro ja metsäpeura, pääisäntänä toimii susi, mutta myös koira voi saada tartunnan. Loista on löydetty pääasiassa Itä-Suomesta Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Kuusamosta ja Sallasta, mutta vuodesta 2017 alkaen loista on alettu löytää myös näiden alueiden länsipuolelta.

Ihmistartuntoja on todettu vielä 1960-luvulla, mutta poronhoitokäytäntöjen muututtua tartunnan loppuivat (tosin 2015 todettiin ihmistartunta Pohjois-Karjalassa).

Tartuntatavat ja elämänkierto

Hirviekinokokin aikuiset madot elävät pääisännän (kuten koiran tai suden) suolistossa, jossa ne tuottavat munia, jotka erittyvät ympäristöön ulosteen mukana. Munat selviävät hyvin kylmässä, mutta eivät kuumassa, kuivassa tai suorassa auringonvalossa.

Hirvieläin saa tartunnan niellessään syömiensä kasvien mukana loisen munia. Väli-isännässä munista kehittyy toukkia, jotka muodostavat nestetäyteisen rakkulan, hydatidikystan, eläimen elimiin. Rakkulat ovat yleensä selvärajaisia ja ilmenevät tyypillisesti keuhkoissa, mutta niitä saatetaan löytää myös muista elimistä, kuten maksasta. Pääisäntä saa tartunnan syödessään väli-isännässä olevan toukkarakkulan.

Kuten hirvieläimetkin, ihminen voi saada tartunnan loista kantavan koiran tai suden ulosteiden tai niiden saastuttaman veden tai elintarvikkeiden, kuten marjojen, välityksellä. Munat voivat tarttua myös koiran turkkiin, josta ihminen voi saada ne käsiinsä ja sitä kautta suuhunsa, jos käsiä ei pestä koiran silittämisen ja niiden suuhunlaittamisen välillä.

Diagnosointi

Susista ja koirista hirviekinokokkitartunta todetaan ulostenäytteestä madon munien löytämisen ja tunnistamisen perusteella. Varmin tapa tartunnan todentamiseen on tutkia koko suolensisältö siivilöimällä tai suolen seinämän raaputus, mutta koska nämä ovat erittäin työläitä ja epäkäytännölisiä tapoja, käytetään niitä harvoin.

Ihmisillä hirviekinokokkitartunta todetaan verinäytteen vasta-aineiden ja sisäelinten kuvantamisen (kuten ultraäänitutkimus) avulla.

Oireet

Väli-isännissä hirviekinokokit voivat aiheuttaa ekinokokkoosin, jossa sisäelimiin muodostuneet rakkulat tuhoavat toimivaa kudosta ja haittaavat elimen normaalia toimintaa. Hirviekinokokkoosin itämisaika ihmisellä on pitkä, jopa vuosia. Oireina voi olla kipuja, jatkuvaa yskää, kuumetta ja ihottumaa. Rakkulan repeäminen voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman.

Pääisännällä tartunta on yleensä oireeton; mato elää suolessa muutaman kuukauden ajan, ja pahimmillaan koiralla voi ilmetä ripulia ja anemiaa.

Ehkäisy

Hirviekinokokin ehkäisemiseksi tulee porojen ja hirvien teurastusjätteet, erityisesti keuhkot, hävittää niin, etteivät koirat tai villieläimet pääse syömään niitä. Porojen tai hirvien keuhkoja voi käyttää koiran rehuna, jos ne on kypsennetty kunnolla ennen syöttämistä.

Poronhoitoalueilla sekä metsästyskoirilla (erityisesti hirvikoirille) on suositeltavaa ottaa säännöllisiä ulostenäytteitä mahdollisten tartuntojen toteamiseksi ja hoitamiseksi.

Metsästettyjen susien ruhoja ei tule käsitellä paljain käsin, ja käsittelijän tulee pestä kätensä huolellisesti.

Luonnonmarjojen poimintaa ja käyttöä voi jatkaa normaalisti.

Hirviekinokokkoosi on viipymättä ilmoitettava eläintauti, ja eläinlääkärin tulee ilmoittaa tartunnat asianomaisille viranomaisille.

Hirviekinokokin esiintymistä seurataan Suomessa Ruokavirastossa kaadettujen ja kuolleena löydettyjen susia tutkimalla. Ruokavirastossa tutkitaan myös epäilyttäviä hirvien keuhkoja. Porojen tartuntoja seurataan teurastamoissa lihantarkastuksen yhteydessä.

Myyräekinokokki

Myyräekinokokkia (Echinococcus multilocularis) ei ole toistaiseksi todettu Suomessa. Tosin Ukrainan sodan takia Suomeen pakolaisina ilman madotusta tulevat koirat ovat nostaneet todennäköisyyttä taudin leviämiselle Suomeen (tätä yritetään estää rajatoimin, kuten madottamalla koiria rajalla). Loista esiintyy kuitenkin Huippuvuorilla, Tanskassa ja Ruotsissa. Keski-Euroopassa loista esiintyy ketuilla muun muassa Sveitsissä, Puolassa ja Saksassa. Loinen on myös yleinen Baltiassa.

Myyräekinokokin väli-isäntiä ovat myyrät. Pääisäntinä toimivat koiraeläimet, kuten supikoira, koira ja tärkeimpänä kettu.

Tartuntatavat ja elämänkierto

Myyräekinokokin aikuiset madot elävät pääisännän (kuten ketun tai koiran) suolistossa, jossa ne tuottavat munia, jotka erittyvät ympäristöön ulosteen mukana. Munat selviävät hyvin kylmässä, mutta eivät kuumassa, kuivassa tai suorassa auringonvalossa. Myyrä saa tartunnan nielessään loisen munia syömiensä kasvien mukana. Myyrän elimistössä munista kehittyy toukkia, jotka muodostavat nestetäyteisen rakkulan (alveolaarikystan) väli-isännän elimiin. Myyräekinokokin rakkulat ovat monilokeroisia ja sijoittuvat tyypillisesti maksaan, mutta voivat olla myös muissa sisäelimissä. Rakkulat voivat laajeta kasvainmaisesti.

Pääisäntä (kettu, supikoira, koira) saa tartunnan syödessään tartuntaa kantavan myyrän ja sen mukana toukkarakkulan.

Myös ihminen voi toimia myyräekinokokin väli-isäntänä ja saa tartunnan loista kantavan pääisännän ulosteesta tai sen ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden mukana. Ihminen voi saada tartunnan myös ekinokokkia kantavan koiran (tai muun koiraeläimen) turkkiin tartunneista loisen munista.

Diagnoosi

Koirilla, supikoirilla ja ketuilla myyräekinokokkoosi tartunta voidaan todeta ulostenäytteestä madon munien löytämisen ja tunnistamisen perusteella. Varmin tapa tartunnan todentamiseen on tutkia koko suolensisältö siivilöimällä tai suolen seinämän raaputus, mutta koska nämä ovat erittäin työläitä ja epäkäytännölisiä tapoja, käytetään niitä harvoin.

Myyrillä loisten aiheuttamat nesterakkulat ovat nähtävissä paljain silminkin maksassa (tai muissa sisäelimissä). Rakkulan nestettä mikroskopoidessa nähdään myyräekinikokille tyypillisiä toukkia nesteen sisässä.

Ihmisillä myyräekinokokkitartunta voidaan todeta verinäytteen vasta-aineiden ja sisäelinten, erityisesti maksan, kuvantamisen (kuten ultraäänitutkimus) persusteella.

Oireet

Väli-isännissä (myyrät, ihminen) myyräekinokokki aiheuttaa monilokeroisia rakkuloita sisäelimissä, useimmiten maksassa. Rakkulat aiheuttavat maksakudoksen tuhoa, joka voi ajan myötä aiheuttaa kipua ja maksasairauden oireita. Rakkulat voivat myös revetä, mikä voi pahimmillaan johtaa väli-isännän kuolemaan. Ihmisillä taudin itämisaika on keskimäärin 5-15 vuotta.

Pääisännälle ei yleensä kehity oireita. Loinen elää pääisännän suolessa muutaman kuukauden ajan, eikä yleensä ehdi aiheuttaa fyysisiä oireita, ellei tartunta ole erityisen vakava, jolloin voidaan nähdä ripulia ja/tai oksentelua.

Ehkäisy

Myyräekinokokin Suomeen leviämisen estämiseksi on kaikki Suomeen tuotavat koirat lääkittävä ekinokokkiheisimatoihin tehoavalla lääkkeellä (esim. pratsikvanteli).

Lisäksi villieläimien ja koirien pääsy puutarhaviljelyalueille ja pintaveden saastuttaminen tulee mahdollisuuksien mukaan estää. On kiinnitettävä huomiota, että kasteluveden ja ruoka-aineiden pesemiseen käytettävän veden laatu on hyvä, ja että ruoan kanssa työskennellessä pidetään huoli hygieenisistä työskentelytavoista.

Metsästettyjen kettujen ja supikoirien ruhoja käsiteltäessä on suositeltavaa pitää hanskat kädessä ja huolehdittava hyvästä käsihygieniasta.

Luonnonmarjojen poimintaa ja käyttöä ei ainakaan toistaiseksi ole tarpeen rajoittaa.

Myyräekinokokkoosi on lakisääteisesti vastustettava eläintauti ja luokitellaan valvottavaksi eläintaudiksi. Tämä tarkoittaa, että eläimen omistajalla, haltijalla, muulla eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta tekemisissä olevalla henkilöllä sekä kaikilla eläinlääkäreillä on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille, jos eläimellä todetaan tai edes epäillään myyräekinokokkoosia.

Lähde: Ruokavirasto