Koiran kielimato
Koiran kielimato, Linguatula serrata, ei nimestään huolimatta ole mato vaan äyriäinen. Se ei myöskään asusta kielessä, vaan nimi tulee sen kieltä muistuttavasta ulkomuodosta. Taksonomiastaan huolimatta se käyttäytyy hyvin matomaisesti. Koira, ja joskus myös kissa, on kielimadon pääsiäntä, ja se asettuu koiran hengitysteihin. Kielimadon väli-isäntinä toimivat jotkin kotieläimet (esim. lampaat, naudat), villieläimet sekä ihmiset. Kielimatoa tavataan maailmanlaajuisesti, enimmäkseen lämpimillä alueilla subtrooppisessa tai lauhkeassa ilmastossa, mutta ensimmäinen tapaus todettiin Suomessa loppuvuodesta 2021.
Eläinlääkärin etävastaanotto
- Eläinlääkärin vastaanotto netissä
- Sisältyy useisiin eläinvakuutuksiin
- Auki 7-24, vuoden jokaisena päivänä
Elinkierto
Kielimadon lopullinen määränpää on koiran nenänielu. Aikuiset naaraspuoliset kielimadot voivat kasvaa jopa 12 cm:n pituisiksi, urokset eivät yleensä kasva 2 cm:ä suuremmiksi. Aikuiset kielimadot kiinnittyvät nenänielun limakalvolle ja syövät isännän verta ja kudosnestettä.
Aikuiset kielimadot munivat satoja tuhansia munia. Munat erittyvät ympäristöön joko yskösten tai ulosteen mukana. Väli-isäntä saa tartunnan syödessään munia ruohon mukana. Toukat kuoriutuvat väli-isännän suolistossa, porautuvat suoliston seinämän läpi ja vaeltavat eri elimiin, kuten maksaan, keuhkoihin, imusolmukkeisiin ja joskus jopa silmiin, missä ne kehittyvät nymfeiksi ja koteloituvat.
Pääisäntä saa tartunnan syömällä väli-isännän tai sen elimiä, ja nymfit vapautuvat koteloistaan mahassa, josta ne vaeltavat ruokatorvea pitkin ylöspäin ja jäävät nenänieluun. Niiden kehittyminen aikuisiksi kestää n. 6 kuukautta, jonka jälkeen ne alkavat lisääntymään.
Diagnoosi
Koirilla tartunnat todetaan oireiden perusteella sekä nenäeritteen tai ulostenäytteen perusteella (sisältää loisen munia). Kielimato erittää munia vain ajoittain, mikä voi johtaa valenegatiivisiin tuloksiin. Aikuisia kielimatoja voi nähdä nenänielussa tähystämällä.
Väli-isännillä tartunnat todetaan yleensä muiden tutkimusten (röntgenkuvat, leikkaukset, ruumiinavaus) yhteydessä.
Oireet
Useimmissa tapauksissa koirilla ei ilmene oireita. Jos parasiitteja on paljon, voi ilmetä riniitin eli nenäontelon tulehduksen sekä nasofaryngiitin eli nenänielun tulehduksen oireita, kuten kroonista aivastelua ja/tai yskää, märkäistä nenävuotoa, nenäverenvuotoa yms.
Myös väli-isännillä infektiot ovat usein oireettomia. Harvoissa tapauksissa, joissa nymfeja on paljon, voi ilmetä sisäelinten toimintahäiriöitä riippuen, mihin elimeen nymfit ovat koteloituneet.
Ennaltaehkäisy ja hoito
Paras ennaltaehkäisy koirille on estää niitä syömästä väli-isäntien (lampaat, naudat jne.) sisäelimiä tai mahdollisesti loisia sisältäviä teurasjätteitä. Myös eläinten vastuullinen tuominen Suomeen, ja mahdollisten tartuntojen tutkiminen ennen matkustamista auttaa ehkäisemään loisten tuomista Suomeen.
Ihmisten tartuntojen ehkäisemiseksi on endeemisillä alueilla seurattava hyviä hygieniakäytäntöjä; pestä kädet saippualla, välttää raakojen sisäelinten tai kasvisten syöntiä, välttää lähikontaktia lemmikkien kanssa sekä siivota niiden ulosteet nopeasti pois.
Jos koirilla on vakava tartunta, on loisten kirurginen poistaminen melkein ainoa tapa hoitaa infektiota. Kielimadon hoitoon ei käytännössä ole mitään lääkkeitä koirille. Joissain tapauksissa porojen kielimatoa on hoidettu menestyksekkäästi ivermektiini-pistoksin.