FirstVet
2 FE4 D99 D 0589 4 DE6 9209 7 DA5926 FB5 B5

Koiran näkökyky ja yleisimmät näköön vaikuttavat sairaudet

Koirien ja ihmisten näkökyvyn erilaisuuksista on monta myyttiä ja tarinaa. On totta, että koirat näkevät maailman erilailla kuin ihmiset, mutta kuinka paljon se todellisuudessa eroaa ihmisten näkökyvystä? Tässä artikkelissa kerromme lisää koiran ja ihmisen näkökyvyn eroista ja kuinka hyvin koirat pärjäävät, jos ne sattuvat sokeutumaan.

Eläinlääkärin etävastaanotto


✓ Käynnit sisältyvät useimpiin eläinvakuutuksiin
✓ Arvio, hoito-ohjeet ja tarvittaessa lähete eteenpäin
✓ Auki joka päivä klo 7-24

Nyt avattu myös: koirasineuvola.fi

Koiran normaali näkökyky

Tänä päivänä ymmärrämme melko hyvin, kuinka koirat näkevät maailman, koska tiedämme, kuinka koiran verkkokalvo (retina) on rakentunut. Verkkokalvo on silmän valolle herkkä osa silmämunan takaosassa (sisäpuolella). Verkkokalvoa voisi ajatella vaikka kameran filminä; sen tehtävänä on muuttaa valo kuvaksi. Kuva siirtyy sitten verkkokalvon kerrosten läpi näköhermon kautta aivoihin, jossa se tulkitaan.

Verkkokalvo sisältää kaksi erilaista solutyyppiä; tappeja ja sauvoja. Tapit auttavat erottamaan värejä ja sauvat tunnistavat ja erottavat liikkeen hämärässä. Koirien verkkokalvolla on selvästi enemmän sauvoja, jotka auttavat niitä näkemään paremmin pimeässä. Koirat siis näkevät ihmisiä paremmin pimeässä, sekä huomaavat liikkeen ihmisiä helpommin.

Koska koirien verkkokalvolla on tappeja vain noin 10% ihmisten määrästä, eivät ne nää värejä kuten ihmiset. Koirien värinäköä voisi verrata puna-vihersokeaan ihmiseen. Koirat pystyvät erottamaan vain sini-violetin ja keltaisen sävyjä sekä harmaan eri sävyjä, mutteivät pysyt tunnistamaan vihreää, oranssia ja punaista.

Koiran silmien asento määrittää sen näkökentän sekä syvyysnäön. Saalistajilla, kuten ihimisllä ja koirilla silmät ovat usein lähellä toisiaan. Ihmisten silmät ovat suoraan eteenpäin, mutta koirien silmät ovat rodusta riippuen noin 20 asteen kulmassa. Tämä kulma suurentaa näkökenttää, mutta huonontaa syvyysnäköä. Koiran syvyysnäkö on parhaimmillaan sen katsoessa suoraan eteenpäin (molempien silmien näkökentät osuvat päällekkäin), mutta tämä ei ole täysin ideaalinen tilanne, koska usein niiden kuono on edessä häiriötekijänä. Syvyysnäkö auttaa saalistajia selviytymään ja saalistamaan paremmin, se on vastuussa mm. onnistuneesta hypystä, saaliin kiinnisaamisesta ja monista muista saalistajille tärkeistä perusaktiviteeteista.

Koirien näön tarkkuus on myös ihmisiä huonompi, ne näkevät objektit samalla tarkkuudella kuuden metrin päästä kuin ihmiset näkevät seisoessaan 23 metrin päässä. Joillain roduilla näkö saatta olla parempi, esim. opaskoirina käytettyjen labradorien näköä on jalostettu paremmaksi.

Koska koirilla on ihmisiin verrattuna huomattavasti enemmän sauvoja verkkokalvolla, ovat ne parempia erottamaan pienetkin liikkeet ja ne näkevät liikkuvat objektit paremmin kuin paikoillaan olevat. Tämä tarkoittaa, että koira erottaa pienetkin muutokset ryhdissäsi ja asennossasi, mikä on hyvä ottaa huomioon koiraa koulutettaessa.

Sauvojen suuri määrä on myös yksi syy, miksi koirat näkevät ihmisiä paremmin pimeässä; ne auttavat koiria käyttämään hyödykseen myös haaleimmat valon pilkahdukset. Muita syitä koirien parempaan hämäränäköön ovat iso pupilli ja ertiyinen silmän rakenne, tapetum lucidum silmänpohjassa. Pupillin suureneminen auttaa päästämään enemmän valoa verkkokalvolle ja sauvojen käsiteltäväksi. Tapetum lucidum toimii peilin tavoin, ja se heijastaa valon takaisin verkkokalvolle. Tiedäthän miten koirasi silmät kiiluvat pimeässä? Tapetum lucidum aiheuttaa juuri tuon kiilumisen.

Jos olet kiinnostunut näkemään, miltä maailma näyttää koiran silmin, on tähän tarkoitukseen nykyisin olemassa muun muassa sovelluksia, joita voit ladata puhelimeesi.

Sokean koiran kanssa eläminen

Näkö on koiran kolmanneksi tärkein aisti hajuaistin ja kuuloaistin jälkeen. Näinollen monet koirat pärjäävät hyvin sokeinakin. Jos sokeus kehittyy hitaasti sairauden tuloksena, kerkiävät koirat sopeutua siihen ja painaa muistiin ympäristönsä, esimerkiksi huonekalujen paikat. Monet koirat tekevät tämän niin sulavasti, että voi olla mahdotonta sanoa, koska koira on menettänyt näkönsä täysin.

Sokean koiran elämää voi helpottaa pitämällä elinympäristön mahdollisimman muuttumattomana. Ei siis kannata alkaa sisustaa kotia kovasti, ja lapset on hyvä opettaa olemaan jättämättä lelujaan tai vaatteitaan lojumaan pitkin poikin. Turvaportit voivat auttaa pitämään koirat turvassa, esimerkiksi poissa portaista, jotta vältytään putoamisilta. Sokea koira olisi hyvä pitää hihnassa, jotta vältytään tarpeettomilta onnettomuuksilta.

Joskus talouden toinen koira voi toimia sokean koiran oppaana; sokea koira seuraa näkevää esim. uusissa ympäristöissä ja pystyy näin kulkemaan mukavasti uusissakin maisemissa.

Kommunikointi sokean koiran kanssa on hyvä hoitaa muita aisteja, kuten hajua ja kuuloa, käyttäen. Vältä säikyttämästä nukkuvaa koiraa kutsumalla sitä tai pitämällä ääntä lähestyessäsi sitä. Sokeat koirat voivat elää hyvää elämää onnellisina, kuhan ne saavat edelleen olla mukana osana perheen arkea.

Yleisimpiä koiran näköön vaikuttavia sairauksia

Joitain yleisimpiä, koiran näköön vaikuttavia sairauksia ovat sokeritauti (diabetes mellitus), harmaakaihi, glaukooma (viherkaihi), etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA - progressive retina atrophy) ja synnynnäinen verkkokalvon kehityshäiriö (RD - retinal dysplasia). Myös koiran ikääntymiseen liittyvät muutokset silmässä vaikuttavat koiran näköön.

Sokeritauti - diabetes mellitus

Diabeteksen riski on normaalia korkeampi vanhemmilla suurirotuisilla koirilla, lisääntyvillä nartuilla, koirilla, joiden ruokavalio on huonolaatuinen sekä ylipainoisilla koirilla. Noin 75-80% koirista, joilla on diabetes kehittää harmaakaihin sairauden seurauksena, ja tämä voi johtaa osittaiseen tai täydelliseen sokeutumiseen.

Diabeteksen tyypillisimpiä oireita ovat lisääntynyt juominen ja pissaaminen. Sairauden edetessä hoitamattomana voi koira alkaa laihtua. Sairauden aikainen diagnosoiminen on tärkeää, jotta sen hoito voidaan aloittaa, ja näin hidastetaan muiden muutosten syntymistä.

Diabeteksen hoitona koirilla on ruokavalion muutos ja insuliinipistokset.

Harmaakaihi

Harmaakaihi on yksi yleisimmistä näön heikkenemisen syistä koirilla, ja se johtaa usein sokeutumiseen. Terveessä silmässä valo kulkee sarveiskalvon ja linssin läpi verkkokalvolle (silmän koveralla takapinnalla. Sarveiskalvoa voi ajatella vähän kuin silmän tuulilasina. Linssi on läpinäkyvä kiekko, joka sijaitsee iiriksen (värikalvon) takana. Terve linssi laskee valon läpi ja keskittää sen verkkokalvolle, ja auttaa näin tuottamaan terävän kuvan. Harmaakaihissa linssi samenee ja haittaa valon läpipääsyä. Muutokset voivat ilmetä pistemäisinä samentumina, jotka eivät juurikaan haittaa näköä, tai paljon vakavampina, laajemmalle levinneinä muutoksina, jotka johtavat näön huononemiseen.

Harmaakaihi on useimmiten perinnöllinen sairaus. Monilla roduilla on perinnöllinen alttius sairastua harmaakaihiin, ja jotkut saavat oireita jo syntymästä, toisilla muutokset kehittyvät nuorina tai keski-ikäisinä. Perinnöllistä harmaakaihia sairastavia koiria ei tule käyttää jalostukseen.

Muita harmaakaihin syitä ovat sokeritauti, korkea ikä, trauma ja verkkokalvon sairaudet. Harmaakaihin syystä riippuen muutokset saattavat johtaa tai olla johtamatta koiran täydelliseen sokeutumiseen. Sairauden eteneminen on usein hyvin ennustettavissa, ja voidaan päätellä perusteellisen silmätutkimuksen perusteella, jonka suorittaa silmiin erikoistunut eläinlääkäri.

Harmaakaihin ainoa tehokas hoito on leikkaus. Leikkaus suoritetaan nukutuksessa ja sen tavoitteena on poistaa linssin sisäinen materiaali ja korvata se keinotekoisella linssillä (IOL - intraocular lens). Keinotekoinen linssi auttaa keskittämään valon verkkokalvolle. Joskus linssiä ei voida syystä tai toisesta laittaa linssipussiin. Tällöin koira jää kaukonäköiseksi, mutta näkee yhä. Jälkihoitona on yleensä silmätippojen laitto. Leikkaus suositellaan tekemään molemmissa silmissä yhtäaikaa, mikäli se on tarpeen; tällöin tarvitaan vain yksi anestesia ja toipumisperiodi.

Glaukooma eli viherkaihi

Glaukoomassa silmänpaine nousee aiheuttaen tuhoa verkkokalvolla ja optisessa levyssä (kohta josta näköhermo alkaa). Yleensä paineennousu johtuu ongelmissa silmän sisäisen nesteen tyhjentymisessä pois silmästä, jolloin silmän paine alkaa kohota ylimääräisen nesteen seurauksena. Joillain koiraroduilla on geneettinen altistuminen glaukoomaan, eli se voi olla perinnöllinen.

Eläinlääkärissä koiralle tehdään yleistutkimus ja silmänpaine mitataan sarveiskalvon pinnalta. Silmiin erikoistuneet eläinlääkärit tekevät myös ns. gonioskopian, jossa tarkastetaan iiriksen ja sarveiskalvon välinen kulmaus, koska tämä on yksi tärkeimmistä silmän sisäisen nesteen poistumispaikoista. Silmänpohjan tutkiminen auttaa arvioimaan glaukooman aiheuttamia vaurioita.

Glaukoomaa on vaikea huomata aikaisessa vaiheessa, koska alkuvaiheen oireet ovat hyvin hienovaraisia: hitaasti reagoivat tai hieman laajentuneet pupillit, lievä laskimoturvotus sidekalvolla ja lievä silmän suureneminen. Tämän vuoksi suositellaan tarkistuttamaan riskirotujen silmänpaineet säännöllisesti. Akuutin ja selkeästi kohonneen silmänpaineen oireita ovat laajentunut, liikkumaton tai hitaasti reagoiva pupilli, silmämunan pinnan sidekalvon laskimoiden turvotus, sarveiskalvon turvotus ja silmämunan kovettuminen. Silmänpaineen pysyessä koholla pidempään silmämuna alkaa suureta, linssi luksoituu ja sarveiskalvon kerroksissa voi ilmetä repeämiä.

Hoito voi olla lääkkeellinen, kirurginen tai yhdistelmä molempia. Usein hoito aloitetaan silmätipoilla, joiden lisäksi voidaan antaa lääkkeitä suun kautta. Kirurgia tarjoaa usein vain väliaikaista helpostusta. Glaukooma on usein etenevä sairaus, ja johtaa lopulta sokeutumiseen, ja joskus silmä täytyy jopa poistaa.

Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA - progressive retina atrophy)

Etenevä verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen sairaus, joka johtaa koiran sokeutumiseen kuukausien tai vuosien kuluessa. PRA:ta voi ilmetä melkein millä rodulla vain, mutta yleisimmin sitä esiintyy kääpiö- ja toyvillakoirilla, cockerspanieleilla sekä labradorinnoutajilla. Sairautta esiintyy myös muun muassa tiibetinterriereillä, pitkäkarvaisilla kääpiömäyräkoirilla ja yorkshirenterriereillä.

Etenevän verkkokalvon rappeuma aiheuttaa koiran sokeutumisen, mutta muutokset etenevät hitaasti, ja koira kerkiää usein tottua niihin. Näinollen oireiden huomaaminen alkuvaiheessa voi olla hankalaa. Tyypillisesti ensimmäinen omistajan huomaama oire on koiran näkökyvyn heikkeneminen pimeällä. Omistaja saattaa kiinnittää huomiota siihen, että koira on haluton lähtemään ulos pimeällä, menemään pimeään huoneeseen tai kulkemaan portaita. Koiran pupillit voivat olla laajentuneet (yrittävät päästää enemmän valoa sisälle silmään) ja silmät voivat kiiltää normaalia enemmän.

PRA voi ilmetä tyypistä ja rodusta riippuen eri ikäisillä koirilla. Muutokset voivat alkaa jopa 12-viikkosilla pennuilla tai vasta 9-11 vuoden iässä. PRA todetaan yleensä silmiin erikoistuneen eläinlääkärin silmätutkimuksessa (silmänpohjaa tutkitaan erityisellä laitteella, oftalmoskoopilla). Jos verkkokalvoa ei päästä tutkimaan oftalmoskoopilla, esim. kaihin vuoksi (linssin läpi ei näy), saatetaan koiralle tehdä rauhoituksessa ERG eli elektroretinogrammi, jossa tutkitaan verkkokalvon sähköistä aktiviteettia. Joillekin roduille on myös olemassa DNA testi, joka on erityisen hyödyllinen jalostusta suunniteltaessa. Joidenkin rotujen PEVISA-ohjelmassa on määrätty PRA:n tutkiminen ennen koirien jalostamista sen perinnöllisyyden vuoksi.

Etenevään verkkokalvon rappeumaan ei valitettavasti toistaiseksi ole hoitoa. Ongelmaa voi ehkäistä sulkemalla PRA:ta sairastavat tai geeniä kantavat koirat pois jalostuksesta.

Verkkokalvon kehityshäiriö (RD - retinal dysplasia)

Koiran synnynnäinen verkkokalvon kehityshäiriössä verkkokalvo nimensä mukaisesti kehittyy epänormaalisti ja taittuu niin, ettei se ole kunnolla kiinnittynyt. Se diagnosoidaan useimmiten normaalissa, jalostusta varten tehtävässä silmätarkastuksessa.

Yleisin syy verkkokalvon kehityshäiriöön on synnynnäinen. Muita verkkokalvon kehittymistä häiritseviä tekijöitä voivat olla virus-infektiot ja altistuminen myrkyille. Rotuja, joilla esiintyy perinnöllistä verkkokalvon kehityshäiriötä ovat muun muuassa samojedit, labradorinnoutajat, englanninspringerspanielit.

Jos kehityshäiriö on lievä, eivät koirat näytä mitään oireita. Nämä koirat näkevät kohtalaisen normaalisti, vaikka pienet verkkokalvon irtoama-alueet aiheuttavat sokeita pisteitä näkökenttään. Vakavampi muoto voi johtaa koiran sokeutumiseen.

Verkkokalvon dysplasiaan ei ole olemassa hoitoa. Sairaus ei ole etenevä verkkokalvon lopetettua kasvunsa. Koiria, joilla sairaus todetaan ei tulisi käyttää jalostuksessa. Sairaudelle alttiiden rotujen PEVISA-ohjelmassa on ohjeita sairautta aiheuttavaa geeniä kantavien koirien käytöstä jalostuksessa.

Sokean koiran kanssa eläminen

Näkö on koiran kolmanneksi tärkein aisti hajuaistin ja kuuloaistin jälkeen. Näinollen monet koirat pärjäävät hyvin sokeinakin. Jos sokeus kehittyy hitaasti sairauden tuloksena, kerkiävät koirat sopeutua siihen ja painaa muistiin ympäristönsä, esimerkiksi huonekalujen paikat. Monet koirat tekevät tämän niin sulavasti, että voi olla mahdotonta sanoa, koska koira on menettänyt näkönsä täysin.

Sokean koiran elämää voi helpottaa pitämällä elinympäristön mahdollisimman muuttumattomana. Ei siis kannata alkaa sisustaa kotia kovasti, ja lapset on hyvä opettaa olemaan jättämättä lelujaan tai vaatteitaan lojumaan pitkin poikin. Turvaportit voivat auttaa pitämään koirat turvassa, esimerkiksi poissa portaista, jotta vältytään putoamisilta. Sokea koira olisi hyvä pitää hihnassa, jotta vältytään tarpeettomilta onnettomuuksilta.

Joskus talouden toinen koira voi toimia sokean koiran oppaana; sokea koira seuraa näkevää esim. uusissa ympäristöissä ja pystyy näin kulkemaan mukavasti uusissakin maisemissa.

Kommunikointi sokean koiran kanssa on hyvä hoitaa muita aisteja, kuten hajua ja kuuloa, käyttäen. Vältä säikyttämästä nukkuvaa koiraa kutsumalla sitä tai pitämällä ääntä lähestyessäsi sitä. Sokeat koirat voivat elää hyvää elämää onnellisina, kuhan ne saavat edelleen olla mukana osana perheen arkea.

Lisää artikkeleita aiheesta Koira