Koiran välilevysairaus

Vaikka mikä tahansa koira (tai ihminen) voi saada välilevyn pullistuman tai -tyrän jäädessään vaikka auton alle, liukastuessaan jäällä ja kaatuessaan selälleen, ylipainon aiheuttaessa liikakuormitusta selälle ja monista muista syistä, välilevysairaus on perinnöllinen. IVDD tarkoittaa, että koira on altistunut välilevyn pullistumille ja -tyrälle, ja todennäköisesti kehittää yhden tai useamman välilevytyrän elämänsä aikana. Eläinlääkärit näkevätkin usein röntgenkuvissa kalkkeutuneita välilevyjä todisteina aiemmista välilevyn repeämistä koirilla, joista on otettu röntgenkuvat akuuttien oireiden vuoksi (välilevyt tai uudet tyrät eivät normaalisti näy röntgenkuvissa).

Välilevytyrien syitä koirilla

• Perinnöllisyys, tietty rotu

• Trauma, loukkaantuminen

• Ikääntyminen

Välilevysairauden oireet koirilla

Koska rappeutuneen välilevyn sisältö valuu ulos ja painaa selkäydintä, selkäydinhermoa tai hermojuurta, ilmenee koiralla usein neurologisia oireita. Ne ovat myös hyvin kipeitä paikallisen tulehduksen vuoksi. Alueen lihasten jännittyminen aiheuttaa myös lisää kipua.

Lievempiin oireisiin kuuluvat mm. kyyristynyt asento ja/tai pään pitäminen alhaalla, jäykkä niska, haluttomuus kääntää päätään, haluttomuus pureskella luita/kovia herkkuja, selkäkipu, haluttomuus kulkea rappusia, juosta tai edes kävellä.

Vakavampia oireita voivat olla mm. rystysillä kävely (koira ei aseta anturoita maahan vaan kävelee tassujen yläpuoli maata vasten), jalkojen raahaaminen tai kyvyttömyys kävellä tai jopa seisoa. Oireet voivat ilmetä vain etujaloissa, vain takajaloissa, kaikissa jaloissa tai vain saman puolen jaloissa. Jos takajalat ovat täysin halvaantuneet, esiintyy sen kaverina usein myös virtsanpidätyskyvyttömyyttä.

Kuinka välilevysairaus todetaan koirilla?

Yleisimmät paikat koiran välilevysairaudelle ovat niska ja rinta-lannerangan yhtymäkohta. Paras kuvantamismetodi välilevyjen tutkimiseksi on joko MRI tai CT, välilevyt eivät näy tavallisissa röntgenkuvissa, ne voivat näyttää vain viitteitä välilevyn rappeutumisesta, kuten kaventunut nikamaväli, tai vanhoja, jo kalkkeutuneita, rappeumia.

Diagnoosiin päästään yleensä yleispraktiikassa neurologisen ja ortopedisen tutkimuksen perusteella, ja tilaa hoidetaan usein ilman kuvantamista. Jonkin painaessa selkäydintä, ensimmäinen oire on proprioseption heikkeneminen, eli koiran asentotuntorefleksit hidastuvat (ei tunnista, jos tassu on väärinpäin maassa), sitä seuraa liikkeenhallinta, sitten pinnallinen kipu (kyky tuntea kevyttä kosketusta) ja viimeisenä syväkiputunto. Jos koira ei tiedä, miten päin sen tassut ovat, ei pysty liikuttamaan jalkaa eikä vastaa raajan kevyeeseen kosketukseen/silittämiseen, kokeilee eläinlääkäri syväkiputuntoa puristamalla koiran varvasta, ensin varovasti ja sitten lujemmin. Jos koiran syväkiputunto toimii, sillä on parempi ennuste paranemiselle.

Jos koiran oireet pahenevat nopeasti ensimmäisen 24 tunnin aikana, tarvitsee see usein leikkauksen, jotta selkäydintä painavat välilevyn osat voidaan poistaa. Jos selkäydin ei ole vaurioitunut, toipuu koira todennäköisesti täysin, erityisesti, jos sillä on vielä syväkiputunto tallella. Jos selkäydin on vaurioitunut, ja erityisesti, jos koiralla ei ole syväkiputuntoa, voi sille jäädä joitain oireita tai se voi halvaantua pysyvästi. Halvaantuminen on usein pysyvää tapauksissa, joissa leikkausta ei ole suoritettu ensimmäisen 24 tunnin kuluessa välilevyn tyräytymisestä.

Välilevysairaudelle alttiilla koirilla (katso alta) välilevyt voivat alkaa rappeutumaan jo 1-2 kuukauden iässä, ja voivat tyräytyä 1-2 vuotiailla koirilla. Vanhemmilla, isorotuisilla koirilla, välilevyn rappeuma voi aiheuttaa välilevyn pullistumisen ja tyräytymisen keskimäärin viiden ikävuoden jälkeen.

Välilevysairauden luokitus:

• Luokka I: lievää kipua ja korjautuu yleensä itsestään muutamassa päivässä.

• Luokka II: kohtalaisesta voimakkaaseen kipuun

• Luokka III: osittainen halvaantuminen (pareesi), joka näkyy koiran hoippuvana, koordinoimattomana liikkumisena.

• Luokka IV: halvaantuminen, mutta syväkiputunto tallella

• Luokka V: halvaantuminen ilman syväkiputuntoa.

Muita, samanlaisia oireita aiheuttavia sairauksia ovat mm. verisuonitukokset, selkäytimen äkillinen verenkiertohäiriö, kasvaimet, selkäytimen itsensä rappeutuminen (degeneratiivinen myelopatia) ja trauma. Näiden poissulkemiseksi tarvitaan usein laajempaa kuvantamista.

Hoitovaihtoehdot

Konservatiivinen hoito:

Tulehduskipulääkkeet tai kortisoni yhdistettynä “häkkilepoon” on välilevysairauden konservatiivisen hoidon kulmakivi. Joskus koiralle voidaan määrätä myös lihasrelaksantteja. Lepo on tarpeen, jotta välilevy saa parantua rauhassa, tähän voi mennä jopa 30 päivää. Koiran liikkumista rajoitetaan aivan minimiin: kannetaan ulos hihnassa vain tarpeilleen, hyppiminen, juokseminen ja riehuminen estetään kunnes koira on täysin parantunut, minkä jälkeen koiraa aletaan hiljalleen totuttaa normaaliin liikuntaan. Myös akupunktiosta on apua kivunhallinnassa ja hermojen toiminnan tukemisessa.

Kirurginen hoito:

Selkäydinkanavaan tehdään “ikkuna”, josta päästään näkemään tilanne ja poistamaan selkäydintä painava välilevymateriaali. Leikkauksen jälkeen koira tarvitsee tarkkaa valvontaa, jotta nähdään, että rakko toimii, koira alkaa käyttää jalkojaan jne. Lisäksi tarvitaan fysioterapiaa, jotta koira kuntoutuu täysin.

Voiko koiran välilevysairauksia ehkäistä?

Koiralla, jolla on välilevyrappeuma voi välilevy pullistua tai tyräytyä koska vain. Siksi on järkevää liikuttaa näitä koiria hihnassa ja rajoittaa tiettyjä liikuntamuotoja, joissa koira saattaa saada iskuja tai törmäillä (esim. hyppää ottamaan kiinni heitetystä frisbeestä). Välilevyrappeumaa ei voi ehkäistä, mutta on hyvä huomioida, että tietyt rodut ovat muita alttiimpia sille:

• Kääpiömäyräkoira

• Mäyräkoira

• Welsh corgi

• Beagle

• Shih Tzu

• Lhasa Apso

• Kiinanpalatsikoira

Koska tulee olla yhteydessä eläinlääkäriin?

Jos epäilet koirallasi välilevyn pullistumaa, on tärkeää viedä koira tutkittavaksi heti, koska oireet voivat pahentua nopeasti. Paras mahdollisuus varmistaa, että koira ei menetä kykyään käyttää jalkojaan on viedä se eläinlääkäriin mahdollisimman nopeasti. Muutamankin tunnin odottelu voi joskus johtaa peruuttamattomiin muutoksiin.

Jos olet epävarma, kuinka toimia, kannattaa varata etäkäynti FirstVetille. Eläinlääkärimme kartoittavat tilanteen videopuhelun välityksellä ja antavat ensiarvion tilanteesta sekä neuvoja, kuinka asiassa kannattaa edetä.