Koiran vestibulaarisyndrooma

Tasapainoelin

Tasapainoelin säätelee koiran normaalia tasapainoa ja koittaa estää koiran kaatumisen. Kuten muutkin aistit, tasapainoelin koostuu sensoreista (sisäkorvassa) ja erikoistuneesta kontrollikeskuksesta (aivojen takaosassa).

Tasapainoelin aistii muutokset pään asennossa sen ollessa paikallaan tai liikkuessa. Tämä tieto tulkitaan aivoissa, joka säätelee kehon liikkeitä sen mukaan, pitäen koiran pystyssä.

Oireet

Yleisimpiä vestibulaarisyndrooman oireita koiralla ovat:

• kaatuilu
• pään pitäminen kallellaan
• kehän kiertäminen pään kallistuksen suuntaan
• hoippuminen, usein koira ajautuu sivulle pään kallistuksen suuntaan
• silmien nykiminen (nystagmus)
• pahoinvointi ja oksentelu

Tasapainoelin on lähellä kuuloelintä korvassa sekä hermoa, joka kontrolloi silmäluomien, huulten ja korvien liikettä. Tämän vuoksi ongelmat sisäkorvassa voivat aiheuttaa myös kuulon alenemista/kuuroutta sekä toispuoleista kasvojen lihasten velttoutta, joka näkyy kasvojen “roikkumisena” (kasvohalvaus - facial paralysis). Koiralla voi olla myös vaikeuksia syödä ja juoda, ja harvoissa tapauksissa kohtaukset ja sokeutuminen.

Mikä aiheuttaa vestibulaarisyndrooman?

Vestibulaarisyndrooman aiheuttajia on monia. Yleisimpiin syihin kuuluvat keski- tai sisäkorvan tulehdus, tietyt ototoksiset lääkkeet, kallon traumat, kasvaimet ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Joskus oireilulle ei löydy syytä, tällöin sairautta kutsutaan idiopaattiseksi vestibulaarisyndroomaksi. Näissä tapauksissa oireilu alkaa usein yhtäkkisesti ja paranee melko nopeasti ilman, tai hyvin vähäisellä, hoidolla.

Diagnoosi

Vestibulaarisyndrooman diagnoosi perustuu koiran historiaan, oireisiin sekä veri- ja virtsanäytteiden tuloksiin. Myös korva usein tutkitaan katsomalla sinne sisälle, vaikka näin ei päästäkään tutkimaan kuin ulkokorva (tärykalvolle asti). Joissain tapauksissa tarvitaan lisätutkimuksia, kuten verenpaineen mittaaminen, röntgenkuvien ottaminen päästä sisä- ja keskikorvan tutkimiseksi. Joskus saatetaan tehdä magneetti -tai tietokonetomografiatutkimus, ja joissain tapauksissa tutkia koiran kuulo BAER-tutkimuksella.

Koiran idiopaattisen vestibulaarisyndrooman diagnoosin kriteerit ovat seuraavat:

• vanhempi koira
• yllättäen alkaneet oireet
• ei muuta selittävää syytä (esim. korvatulehdukset, ototoksiset lääkitykset, trauma, kilpirauhasen vajaatoiminta ja tarttuvat taudit on poissuljettu)
• oireet paranevat muutamassa viikossa

Hoito

Mahdolliset allaolevat sairaudet tulee hoitaa, jos niitä on löytynyt. Vakavissa tapauksissa sairaalahoito ja tiputus voi olla tarpeen kunnes koira voi syödä ja kävellä itsenäisesti. Jos koiran tasapaino (ataksia) on vakavasti häiriintynyt, sille saatetaan antaa rauhoittavia, jotta se pystyy rentoutumaan. Pahoinvoinnin hoitaminen pahoinvointilääkkein saattaa olla tarpeen. Jos koiralla epäillään keski- tai sisäkorvan tulehdusta, saatetaan sille määrätä suun kautta annettava antibiootti. Aiemmin käytettiin myös kortisonia, mutta sen käytölle on hyvin vähän tieteellistä tukea, eikä sitä yleensä ottaen enää suositella vestibulaarisyndrooman hoitona.

Idiopaattinen vestibulaarisyndrooma paranee usein ilman hoitoakin muutamassa viikossa.

Ennuste

Vestibulaarisyndrooman oireet ovat usein pahimmillaan ensimmäisen 24-48 tunnin aikana. Useimpien oireet lievenevät ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana. Pään kallistaminen ja kompastelu yleensä paranee 7-10 päivän kuluessa. Useimmat potilaat ovat melko lailla takaisin normaaliin 2-3 viikon kuluessa, mutta joillain potilailla voi olla lieviä oireita, kuten pään kallistamista ja lievää hoippumista, loppuelämän.

Jos koiran oireet eivät parane tai pahenevat, voi oireiden taustalla olla jokin vakavampi sairaus, ja tarvitaan lisätutkimuksia. Tällöin saatetaan tarvita tutkimuksia neurologiaan erikoistuneen eläinlääkärin vastaanotolla.