Kyynpurema koiralla

Käärmeet Suomessa

Kyy (Vipera Berus) on Suomen ainoa luonnonvarainen myrkkykäärme. Kaksi muuta Suomessa esiintyvää käärmelajia, ranta- ja kangaskäärme, ovat vaarattomia. Kyy on tavallisimmin väritykseltään harmaa tai ruskeanharmaa ja sen selkäpuolella on usein musta sahalaitakuvio. On olemassa myös kokonaan tummia, jopa lähes mustia yksilöitä. Rantakäärme (Natrix Natrix) on väritykseltään vaaleanharmaa tai ruskea ja sillä on usein kellertävänvaaleat läikät pään molemmilla puolilla. Kangaskäärmettä (Coronella Austeriaca) esiintyy Suomessa ainoastaan Ahvenanmaalla. Kangaskäärmeen pohjaväritys on vaaleanruskea ja sillä on selkäpuolella tummempia laikkuja sekä pään molemmilla puolilla tummat, silmien yli kulkevat viirut.

Taustaa

Kyy saattaa ahdistuessaan tai yllättyessään purra itsepuolustukseksi mutta ei ruiskuta myrkkyä jokaisen pureman yhteydessä. Myrkky on kyylle itselleen hyvin kallisarvoista eikä käärme mielellään haaskaa sitä. Tästä syystä monet kyyn puremat ovat harmittomia varoituspuremia, ns. “kuivapuremia”. Siitä huolimatta pureman tapahduttua ei kannata jäädä odottamaan oireita vaan ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin. Ei tiedetä, pystyykö kyy säätelemään ruiskuttamansa myrkyn määrää, vai vaihteleeko myrkyn määrä puremistiheyden, käärmeen iän tms. mukaan. Kyynpuremista koirilla ei valitettavasti ole juurikaan tieteellisiä tutkimustuloksia, joten hoitosuosituksissa on seurattava ihmisten vastaavia.

Kyyn myrkky koostuu useammasta eri yhdisteestä joilla on erilaiset vaikutusmekanismit ja eri käärmeyksilöiden myrkkyjen koostumus on erilainen. Myrkyn tappava vaikutus perustuu sen aiheuttamiin vaurioihin verisuonten seinämissä ja verisoluissa, mikä johtaa shokkiin ja veren hyytymishäiriöön. Pahimmassa tapauksessa myrkky saattaa aiheuttaa elimistössä yleistyneen kudosvaurion joka johtaa veren hyytymismekanismien yliaktivaatioon. Tällöin elimistöön muodostuu lukemattomia pieniä verihyytymiä. Kun elimistö yrittää hajottaa hyytymiä, veren normaali hyytyminen heikkenee ja eläin menehtyy sisäisiin verenvuotoihin. Kyy myrkky halvaannuttaa pienet saaliseläimet nopeasti mikä helpottaa saaliin sulattamista nielemisen jälkeen. Myrkky saattaa aiheuttaa vaurioita myös sydämeen, munuaisiin, maksaan ja ruuansulatuskanavaan. Myrkyn vaikutus on suurempi pienen hiiren elimistössä verrattuna koiraan, mutta myös koira voi kuolla kyyn pureman seurauksena.

Vaikka koira selviytyisi kyynpuremasta hengissä, sille saattaa kehittyä pidempiaikainen sisäelin (useimmiten munuais-) vaurio joka voi pahimmillaan jäädä pysyväksi. Valtaosa koirista kuitenkin toipuu kyynpuremasta ennalleen.

Oireet

Omistaja harvoin näkee itse käärmettä, mutta usein koiran on havaittu kiljaisevan ja juoksevan tai hypähtävän äkillisesti. Usein koira muuttuu pureman jälkeen nopeasti väsyneeksi ja vaisuksi ja turvotus, joka useimmiten ilmaantuu raajaan tai kuonoon, kasvaa hyvin nopeasti. Turvotusalue on erittäin kipeä ja jos ihoa tarkastellaan huolellisesti, saattaa siitä löytyä kaksi neulanpistomaista puremajälkeä.

Kuonon alueen turvotus säikäyttää yleensä omistajaa eniten mutta on äärimmäisen harvinaista, että turvotus leviäisi sisäänpäin ja aiheuttaisi varsinaisia hengitysvaikeuksia. Itse asiassa kyyn purema on vaarallisempi raajaan osuessaan verrattuna kaulan tai pään alueeseen. Tämän uskotaan johtuvan raajojen paremmasta verenkierrosta ja sen aiheuttamasta myrkyn nopeammasta leviämisestä. Osa koirista ei saa kyynpuremasta muita oireita kuin turvotuksen, kivun ja väsymyksen, ja paranevat muutamassa päivässä. Vakavammissa tapauksissa kyyn myrkky leviää elimistöön aiheuttaen verenvuotoa limakalvoilta ja iholta, soluvaurioita ja muutoksia etenkin munuaisissa mutta myös maksassa ja keuhkoissa. Samalla kun sisäelinvauriot etenevät, muuttuu koiran vointi huonommaksi, sen tajunnantaso alenee, sydämen syke hidastuu ja muuttuu epäsäännölliseksi. Lopuksi koira menehtyy sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnanvajaukseen.

Diagnoosi

Useimmiten diagnoosi on selvä, kun koira saapuu klinikalle. Joskus omistaja on nähnyt käärmeen mutta vaikka tapahtumaa ei olisi nähty, voimakas turvotus ja kipu viittaavat vahvasti kyynpuremaan. Jos lisäksi löydetään puremajäljet, on diagnoosi selvä.

Hoito

Alussa on kaikkein tärkeintä yrittää pitää koira liikkumatta. Mitä enemmän eläin liikkuu, sitä nopeammin myrkky kulkeutuu muualle elimistöön. Myöskään puremakohtaa ei saa koskea. Älä yritä imeä myrkkyä pois, hieroa puremakohtaa tai viilentää sitä. Kaikenlainen käsittely nopeuttaa myrkyn leviämistä. Ota yhteyttä eläinlääkäriin välittömästi.

Aikaisemmin kyynpureman yhteydessä määrättiin aina kortisonia (kyypakkaus). Sekä eläimillä että ihmisillä tehtyjen tutkimusten valossa kortisoni ei kuitenkaan lisää kyynpuremasta selviytymisen todennäköisyyttä. Joidenkin yksittäisten tutkimustulosten mukaan kortisonia saaneilla eläimillä oli jopa korkeampi kuolleisuus verrattuna eläimiin, jotka eivät saaneet kortisonia, tosin varmasti ei tiedetä, johtuiko korkeampi kuolleisuus kortisonista vai jostain muusta tekijästä. Tästä syystä kortisonia ei kuitenkaan suositella rutiinisti annettavaksi kyynpuremassa. Seuraavissa tilanteissa kyypakkauksen antamista voidaan kuitenkin harkita:

• Jos eläinlääkärin vastaanotolle on hyvin pitkä matka eli muuta välitöntä hoitoa ei ole saatavilla, voi kortisonin antaminen vähentää eläimen kipua ja kohentaa yleisvointia. Pidemmän päälle kortisoni saattaa hillitä joidenkin kyynmyrkyssä olevien tulehdusreaktiota aiheuttavien yhdisteiden toimintaa.
• Jos eläin on aikaisemmin saanut anafylaktisen shokin käärmeenpuremasta tai ampiaisen pistosta.

Näissä tilanteissa on viisainta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin joka voi neuvoa, kannattaako kortisonia antaa ja kuinka paljon. Kortisoniin ei IKINÄ tule suhtautua jonkinlaisena kyyn myrkyn vastamyrkkynä! Vaikka eläimelle olisi annettu kyytabletti, on se silti ehdottomasti vietävä eläinlääkärille viivyttelemättä.

Antibiootteja tarvitaan harvoin kyynpureman hoidossa. Mikäli purema-alueella olevat kudosvauriot tulehtuvat tai jos koiran oireet viittaavat verenmyrkytykseen (puremakohdan bakteerien kulkeutuminen verenkiertoon), saatetaan antibiootteja tarvita.

Eläinlääkärillä tehtävä hoito on ns. tukihoitoa. Ensimmäiseksi eläimelle aloitetaan suonensisäinen nesteytys ja voimakas kipulääkitys. Samalla tarkkaillaan sydämen toimintaa sekä mahdollisuuksien mukaan tarkistetaan verikokeesta esim. verisolut, verensokeri, maksan ja munuaisten toiminta, veren proteiinit jne. Nykyään on tavallista, että ainakin suuremmilla klinikoilla eläimelle annetaan kyyn myrkyn vastamyrkkyä tai antiseerumia. Antiseerumin tehosta koirilla ei kuitenkaan ole olemassa juurikaan tieteellistä tutkimustietoa. Ihmisille antiseerumia annetaan yleensä, jos uhrin yleisvointi on heikentynyt tai puremakohdan turvotus on hyvin voimakasta. Mitä tulee koiriin ja kissoihin, osa eläimistä voi saada antiseerumista vakavia sivuvaikutuksia. Vakavien sivuvaikutusten riski saattaa lisäksi olla kohonnut, jos antiseerumia on annettu samalle eläimelle jo aikaisemmin. Antiseerumihoito on kohtalaisen kallis. Ei tiedetä, minkälaisessa tilanteessa ja missä vaiheessa antiseerumia tulisi eläimille antaa, toivon mukaan aiheesta julkaistaan tutkimustietoa lähitulevaisuudessa.

Kontrolliverinäytteitä suositellaan useimmiten otettavaksi muutama viikko ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen, sillä kyyn myrkyllä tai koiralle mahdollisesti annetulla antiseerumilla voi ollaapp viivästyneitä vaikutuksia. Lisäksi suositellaan välttämään rajua liikuntaa noin kuukauden ajan.

Ennaltaehkäisy

Lämpiminä ja aurinkoisina päivinä kannattaa olla erityisen varovainen, sillä silloin kyyt makoilevat mielellään aurinkoa ottamassa poluilla ja teillä. Yleisesti ottaen kyynpureman ennaltaehkäisy on haastavaa, siihen voi tosin varautua ottamalla etukäteen selvää miten pureman sattuessa kannattaa toimia. On myös hyvä pitää lähimmän päivystävän eläinlääkärin yhteystiedot helposti saatavilla. FirstVetistä voit varata helposti ja nopeasti elänlääkärin etävastaanottoajan saadaksesi tilannearvion ja toimintaohjeet.