Antibiootit ja mikrobilääkeresistenssi

Johdanto

Antibiootit ovat lääkeaineita jotka voivat pelastaa hengen silloin, kun eläimellä tai ihmisellä on vaarallinen bakteeritulehdus. Valitettavasti vastustuskyvyn -resistenssin- kehittyminen bakteereissa antibiootteja kohtaan on alati kasvava ongelma. Antibioottiresistenssin kehittyminen on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna yksi vuosituhannen suurimmista uhista ihmisten ja eläinten terveydelle, ellei suurin. Nykyään tiedetään, että mikrobilääkeresistenssi lisääntyy bakteereissa aina, kun antibiootteja käytetään ihmisillä tai eläimillä. Antibiooteille vastustuskykyisen bakteerit voivat jopa siirtyä ihmisten ja eläinten välillä. Jotta antibiootteja voitaisiin käyttää henkien pelastamiseen vielä tulevaisuudessakin, on nyt antibioottien käyttö rajoitettava ainoastaan tilanteisiin, joissa niitä todella tarvitaan. Tässä artikkelissa kerromme, mitä antibiootit ovat, mitä resistenssin kehittyminen tarkoittaa ja miksi on erityisen tärkeää valita hoitoja, joissa ei käytetä antibiootteja aina, kun sellaisia on saatavilla. Vastaamme lisäksi joihinkin yleisimpiin eläinten antibioottihoitoa koskeviin kysymyksiin ja selitämme, miksi eläinlääkärin huolellinen tutkimus ja näytteenotto vastaanotolla on äärimmäisen tärkeää aina epäiltäessä bakteeritulehdusta ja ennen antibioottihoidon aloittamista.

1. Mitä antibiootit ovat?
2. Mitä on mikrobilääkeresistenssi?
3. Tavallisimpia antibioottihoitoon liittyviä kysymyksiä
4. Mitä voin itse tehdä hidastaakseni mikrobilääkeresistenssin kehittymistä?
5. Muista ainakin nämä
6. Lisää luettavaa

1. Mitä antibiootit ovat?

Antibiootit ovat lääkeaineryhmä, joita käytetään bakteeritulehdusten hoitamiseen ihmisillä ja eläimillä. Antibiootit joko tappavat bakteereita tai estävät niiden lisääntymisen, riippuen antibiootin tyypistä. On tärkeää muistaa, että kaikki tulehdukset eivät ole bakteerien aiheuttamia vaan voivat olla esimerkiksi sieni- tai virusinfektioita. Antibiootit eivät tehoa sieni- ja virusinfektioihin.

On olemassa useita erilaisia bakteereita ja useita erilaisia antibiootteja. Valtaosa antibiooteista tehoaa vain tietyn tyyppisiä bakteereita vastaan, kun taas jotkut antibiootit tehoavat monia eri tyyppisiä bakteereita vastaan. Silloin, kun tulehdusta on hoidettava antibiooteilla, on hyvin tärkeää käyttää antibioottia, joka tehoaa juuri siihen bakteerityyppiin, joka aiheuttaa kyseessä olevan tulehduksen. Eläinlääkärin on lisäksi otettava huomioon, missä osassa elimistöä hoidettava tulehdus sijaitsee, sillä antibioottien teho vaihtelee kohdekudoksesta riippuen. On myös yritettävä valita mahdollisimman “kapeakirjoinen” antibiootti, jotta antibiootti ei tapa sellaisia bakteereita, joita ei haluta tappaa. Mitä useampaan eri tyyppiseen bakteeriin antibiootti tepsii, sitä useampi eri bakteerityyppi alkaa taistella antibiootin aiheuttamaa uhkaa vastaan kehittämällä vastustuskykyä. Ei myöskään haluta häiritä eläimen normaalia bakteerikantaa, jolla on tärkeä rooli esim. suolistossa ja iholla.

Antibiootit voivat pelastaa hengen kun ihminen tai eläin kärsii vaarallisesti bakteeritulehduksesta, mutta monet bakteeritulehduksetkin voidaan hoitaa ilman antibiootteja. Elimistön omat puolustusmekanismit ovat hyvin tehokkaita ja elimistö pystyy usein itse hankkiutumaan eroon lievistä bakteeritulehduksista. Elimistöä voidaan toki auttaa prosessissa, esimerkiksi puhdistamalla tulehtunutta haavaa säännöllisesti ja estämällä uudelleeninfektoituminen esimerkiksi nuolemisen tai raapimisen kautta. Antibiootteja käytetään vasta kun eläinlääkäri katsoo, että tulehdus ei voi parantua ilman antibioottilääkitystä.

2. Mitä on mikrobilääkeresistenssi?

Mikrobilääkeresistenssi on bakteerin ominaisuus ja se tarkoittaa, että kyseinen bakteeri on vastustyskykyinen yhden tai useamman tyyppisiä antibiootteja vastaan. Kaikki antibioottien käyttö lisää resistenssin kehittymistä bakteereissa. Resistenttejä bakteerikantoja löydetään tätä nykyä hälyttävän usein mikä tarkoittaa, että aiemmin helposti antibiooteilla hoidettavissa olleet tulehdukset kuten esim. virtsatietulehdus saattavatkin muuttua henkeä uhkaaviksi. Antibioottiresistenssiä pidetään yleisesti ottaen niin suurena uhkana ihmisten terveydelle, että tehokkaimpien antibioottien käytölle on alettu asettaa suosituksia ja jopa lainsäädännöllisiä rajoituksia.

Voidakseen ymmärtää, miten mikrobilääkeresistenssi toimii on tärkeä tietää, että resistenssi on nimenomaan bakteerin ominaisuus, ei sen ihmisen tai eläimen ominaisuus, joka kärsii bakteeritulehduksesta. Tietyt bakteerit ovat luonnostaan vastustuskykyisiä tietyn tyyppisiä antibiootteja vastaan mutta myös bakteerit, jotka alkuun olisivat herkkiä tietylle antibiootille, voivat kehittää tuolle antibiootille vastustuskyvyn ajan kanssa. Tämä tapahtuu bakteerien nopean lisääntymisen ja keskinäisen vaihtokaupan kautta. Näin bakteerit voivat hankkia hyödyllisiä geenejä muilta bakteereilta silloin, kun ympäristössä olevat antibioottimolekyylit uhkaavat.

Resistentit bakteerit voivat levitä ihmis- ja eläinyksilöiden sekä lajien välillä mistä johtuu, että antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit eivät ole riski ainoastaan sille eläimelle/ihmiselle, jota hoidetaan antibiooteilla. Ne ihmiset ja eläimet, jotka ovat kanssakäymisissä resistenttiä bakteeria kantavan yksilön kanssa, saattavat puolestaan tulla bakteerin kantajiksi ja levittää bakteeria edelleen.

Ihminen tai eläin voi olla antibiootille vastustuskykyisen bakteerin kantaja ilman näkyviä oireita. Useimmiten ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun yksilöä on hoidettava antibiooteilla jostain syystä. Resistentit bakteerit jäävät henkiin antibioottihoidon aikana ja saavat näin runsaasti tilaa lisääntyä, kun herkemmät bakteerit ovat kuolleet pois. Vastustuskykyiset bakteerit voivatkin sitten yhtäkkiä alkaa aiheuttaa ongelmia, vaikka eivät olisi sitä ennen tehneet. Tästä syystä eläinlääkäri useimmiten haluaa suorittaa bakteeriviljelyn ennen antibioottihoidon aloittamista: on tärkeää valita alusta saakka antibiootti, joka tepsii haluttuihin bakteereihin. Samasta syytä on erittäin tärkeää, että omistaja noudattaa tarkalleen eläinlääkärin ohjeita antibioottilääkityksen antamisessa. Etenkin antibiootin antaminen silloin tällöin epäsäännöllisesti tai oma-aloitteisesti ilman eläinlääkärin suorittamia tutkimuksia lisää resistenssin kehittymisen riskiä merkittävästi.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että jokaisen tulisi osaltaan yrittää vähentää antibioottien käyttöä, jotta antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä ja leviämistä voitaisiin hidastaa. Jos antibiootteja käytetään ainoastaan silloin, kun niitä todella tarvitaan, on meillä toivottavasti tulevaisuudessakin keinoja taistella hengenvaarallisia bakteeritulehduksia vastaan.

3. Tavallisimpia antibioottihoitoon liittyviä kysymyksiä

Eläimelläni on sellaisen sairauden oireita, jota yleensä hoidetaan antibiooteilla. Miksi siitä täytyy ottaa kokeita?

Eri sairauksilla voi olla samankaltaiset oireet, mutta oireiden taustasyyt voivat olla hyvin moninaiset. Usein ei voida ilman kokeiden ottamista olla varmoja, että oireiden aiheuttaja on juuri bakteeritulehdus. Esimerkki tällaisista oireista ovat virtsatieoireet. Koira tai kissa voi vaikuttaa vaivaantuneelta pissatessaan tai osoittaa muita virtsatietulehduksen oireita myös muiden sairauksien kuin bakteeritulehduksen yhteydessä. Jotta voidaan tietää, johtuvatko oireet virtsateiden bakteeritulehduksesta tai jostain muusta sairaudesta, on eläin tutkittava eläinlääkärin toimesta ja siitä on otettava virtsanäyte. Vaikka oireet olisivat äärimmäisen tyypilliset bakteeritulehdukselle, on silti syytä tutkia virtsanäyte jotta voidaan määrittää, minkä tyyppiset bakteerit ovat tulehduksen aiheuttajina. Eri tyyppiset bakteerit voivat antaa saman kaltaisia oireita mutta niitä hoidetaan eri lääkkeillä.

Miksi tehdään bakteeriviljely vaikka tiedetään, että tulehduksen aiheuttaja on bakteeri?

Bakteeritulehduksesta tehdään bakteeriviljely jotta saadaan tietää, mikä bakteeri on tulehduksen aiheuttaja ja voidaan valita oikea antibiootti. Tämä siksi, että kaikki bakteerit eivät ole herkkiä kaikille antibiooteille. Eläinlääkärin on oltava varma, että hänen valitsemansa antibiootti todella tepsii tulehduksen aiheuttavaan bakteeriin. Lisäksi on syytä aina valita mahdollisimman “kapeakirjoinen” antibiootti jotta ei häirittäisi sellaisia elimistön ja ympäristön bakteereita, joita ei haluta häiritä. Tämä on tärkeää sekä resistenssin kehittymisen että sivuvaikutusten ehkäisemiseksi. Silloin, kun tulehdus ei ole erityisen akuutti, yritetään mahdollisuuksien mukaan odottaa bakteeriviljelytuloksen varmistumista ennen antibioottihoidon aloittamista. Jos eläinlääkäri katsoo, että antibioottilääkitys on syytä aloittaa ennen kuin viljelytulos on valmis, valitaan antibiootti, joka todennäköisimmin tepsii kyseessä olevaan infektioon. Jos viljelytulos osoittaa valinnan olleen väärä, täytyy antibiootti vaihtaa.

Edellisellä kerralla eläimeni parani, kun se sai tiettyä lääkettä. Miksi nyt ei voida vain määrätä samaa lääkettä?

Eri sairauksilla voi olla samanlaiset oireet ja silti niiden taustasyy voi olla eri. Hyvä esimerkki on virtsatieoireilu, jossa virtsaaminen on kivuliasta tai virtsaa tulee vain tipoittain. Tämä voi johtua virtsateiden bakteeritulehduksesta mutta mistä tahansa muusta syystä alkunsa saanut virtsateiden ärsytystila aiheuttaa samankaltaiset oireet. Vaikka kyse olisikin bakteeritulehduksesta, voi aiheuttajana olla kokonaan eri bakteeri kuin edellisellä kerralla eikä sama lääke olisikaan tehokas. Eläinlääkäri haluaa olla varma, että hoito kohdistuu todelliseen ongelman aiheuttajaan. Tämä siksi, että eläin paranisi mahdollisimman nopeasti mutta myös siksi, että tarpeettomat ja virheelliset antibioottikuurit lisäävät antibioottiresistenssin kehittymistä bakteereissa.

Mutta samaan vaivaan on aiemmin määrätty antibioottia?

Se, että eläinlääkäri on aiemmin määrännyt antibioottia ja nyt vaivaa hoidetaankin ilman antibioottia voi johtua useammasta eri syystä. Tietämys lisääntyy koko ajan ja nykyään tiedetään, että antibiootteja ei monesti tarvitakaan moniin sellaisiin vaivoihin, jotka aikaisemmin hoidettiin antibiooteilla lähes poikkeuksetta. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi korvatulehduksissa, anaalirauhastulehduksissa (koira, kissa), pinnallisissa ihotulehduksissa ja paiseissa tarvitaan antibiootteja vain hyvin harvoin. Lisäksi antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittyminen on maailmanlaajuinen, vakava terveysongelma. Mitä useammin antibiootteja käytetään, sitä nopeammin mikrobilääkeresistenssi kehittyy bakteereissa. Lääkäreiden ja eläinlääkäreiden on siis tehtävä kaikkensa, että antibiootteja käytetään ainoastaan silloi, kun niitä todella tarvitaan.

Eläintäni on hoidettu antibiooteilla monta kertaa eikä sillä ole ikinä ollut resistenttien bakteerien aiheuttamaa tulehdusta?

Vaikka antibioottien käyttö lisää mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riskiä, ei ongelmia onneksi tule kaikille ihmisille ja eläimille, joita hoidetaan antibiooteilla. Jos eläimelle ei useista antibioottikuureista huolimatta ole tullut ongelmia antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kanssa, voi se johtua kahdesta eri syystä:

1. Eläimen elimistö on itse hankkiutunut eroon vastustuskykyisistä bakteereista
2. Eläin on vastustuskykyisten bakteerien oireeton kantaja. Useimmiten ongelmia ilmaantuu siinä vaiheessa, kun eläin sairastuu jostain muusta syystä tai sitä joudutaan jostain syystä hoitamaan antibiooteilla uudestaan. Tämän ilmiön mekanismeja on selitetty ylempänä kohdassa “Mitä on mikrobilääkeresistenssi?”

Eläimelläni on kuumetta, se tarvitsee varmasti antibiootteja?

Kuume on merkki siitä, että eläimen elimistössä on meneillään tulehdusreaktio. Bakteeritulehdus on yksi mahdollinen tulehdusreaktion syy, mutta sille voi olla muitakin syitä.

Tulehdusreaktio (inflammaatio) on elimistön oma puolustusmekanismi. Tulehdusreaktio tapahtuu esimerkiksi silloin, kun ihminen tai eläin vahingoittuu ulkoisesti ja iholle tulee mustelma tai haava. Tulehdusreaktio ei tarkoita, että haava olisi tulehtunut. Tulehdusreaktio voi käynnistyä myös, jos iholle osuu jotain ärsyttävää ainetta tai varsinaisen mikrobin (bakteeri, virus tai sieni) aiheuttaman reaktion seurauksena. Tulehdusreaktio voi olla myös seurausta esimerkiksi syöpäkasvaimesta, joka vahingoittaa ympäröiviä kudoksia, tai autoimmuunivälitteisestä sairaudesta, jossa elimistön oma puolustusmekanismi reagoi todellisuudessa harmittomiin ärsykkeisiin virheellisesti tai liiallisesti.

Varsinainen tulehdus (infektio) tarkoittaa, että reaktiossa on osallisena vieras taudinaiheuttaja, jolla on haitallisia vaikutuksia elimistöön. Esimerkiksi bakteerit, virukset tai sienet voivat aiheuttaa tulehduksia.

Kuume ei aina johdu bakteeritulehduksesta eikä näin ollen ole yksinään riittävä syy antibioottilääkitykselle. On otettava selvää, mikä on kuumeen aiheuttaja ennen kuin voidaan päättää, mikä hoito sopii tilanteeseen parhaiten.

Voidaanko bakteeritulehdus nähdä verikokeesta?

Valitettavasti ei ole olemassa verikoetta joka yksiselitteisesti kertoisi, onko eläimellä bakteeritulehdus vai ei. Verikokeesta voi toki olla hyötyä sen määrittämisessä, onko eläimellä sillä hetkellä meneillään oleva, voimakas tulehdusreaktio eli inflammaatio. Inflammaatio (tulehdusreaktio) on eri asia kuin infektio (tulehdus), lue lisää ylempänä olevasta kappaleesta.

Mutta eikö ole yksinkertaisempaa jos vain annetaan antibioottia, usein eläin paraneekin nopeammin?

On totta, että tietyt vaivat paranevat hieman hitaammin ilman antibioottilääkitystä. Kun antibioottien käyttöä pyritään vähentämään, on ongelman hoito usein hieman työläämpää. Esimerkiksi haavatulehduksen hoito ilman antibioottia edellyttää säntillistä puhdistusta ja päivittäisiä hoitotoimenpiteitä.Toisenlaisista bakteeritulehduksista elimistö voi päästä hyvin eroon itsekseen, mutta paranemisessa kestää hieman kauemmin kuin jos käytettäisiin antibiootteja. Antibioottiresistenssin kehittymisen seuraukset ovat kuitenkin niin vakavia, että on kannattavaa nähdä hieman enemmän vaivaa ja kuluttaa enemmän aikaa, jotta vaiva saadaan hoidettua ilman antibiootteja.

4. Mitä voin itse tehdä hidastaakseni mikrobilääkeresistenssin kehittymistä?

• Älä koskaan anna eläimellesi jostain toisesta vaivasta ylijääneitä antibiootteja! Vie sen sijaan yli jääneet lääkkeet apteekkiin. Vaikka eläimellä olisi samanlaiset oireet kuin edelliskerralla, kun sitä hoidettiin antibiooteilla, eivät oireet välttämättä johdu samoista bakteereista tai edes samasta sairaudesta.
• Ota aina yhteyttä eläinlääkäriin, kun eläimesi sairastuu. Eläinlääkäri voi arvioida tilanteen ja suositella juuri tilanteeseen sopivia tutkimuksia ja/tai hoitoa. Useimmissa tulehdustapauksissa paranemiseen vaikuttavat enemmän muut hoitotoimenpiteet kuin antibioottilääkitys, esimerkiksi haavatulehduksessa puhdistus ja hoito ja kaikissa tulehduksissa yleiset hygieniakäytännöt. Jos antibioottia kuitenkin tarvitaan, on hyvin tärkeää, että eläinlääkäri määrittelee juuri kyseiseen infektioon sopivan lääkkeen, annoksen sekä kuurin pituuden.
• Voit ennaltaehkäistä tulehduksia ja niiden tarttumista huolehtimalla hygieniasta mahdollisimman hyvin. Pese kädet ennen ja jälkeen haavan käsittelyn ja estä haavan nuoleminen käyttämällä kauluria koiralla/kissalla. Huolehdi siitä, että eläimesi rokotukset ovat ajan tasalla. Jos eläimellesi tulee esimerkiksi yskä tai ripuli, älä anna eläimen tavata muita eläimiä äläkä vie sitä paikkoihin, missä liikkuu paljon muita eläimiä. Älä anna sairaan eläimen juoda julkisilla paikoilla olevista “yleisistä” juomakupeista. Jos sairastunut eläin on kissa, huolehdi, että kotonasi on riittävän monta hiekkalaatikkoa (vähintään 1/kissa) ja puhdista laatikot huolellisesti päivittäin.
• Jos olet kasvattaja, yrityksesi käyttää toiminnassaan eläimiä tai sinulla on muusta syystä poikkeuksellisen paljon eläimiä on tärkeää, että opiskelet perusteellisesti, kuinka eri sairaudet leviävät ja mitä voit tehdä ehkäistäksesi tartuntoja. Ole myös tarkka siitä, että joukkoon tulevat uudet eläimet ovat ehdottoman terveitä. Joskus on aiheellista eristää uusi eläin muista joksikin aikaa (karanteeni) jotta nähdään, onko uudessa eläimessä sairauden merkkejä.
• Varmista, että sinulla on riittävästi tietoa sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisystä ja että tiedät miten tulee toimia onnettomuuden sattuessa. Vinkkejä eri tilanteisiin löytyy esimerkiksi artikkeleistamme koiran ja kissan haavahoito, puremahaavat ja paiseet kissalla sekä koiran ja kissan ensiapu. On myös hyvä opetella tekemään yksinkertainen terveystutkimus koiralle ja kissalle ja suorittaa tutkimus eläimellä päivittäin. Näin alkavat ongelmat saadaan ajoissa kiinni.
• Pystyt myös vaikuttamaan resistenssitilanteeseen valitsemalla, mitä ruokaa ostat. Antibioottien käyttö ruuantuotannossa vaihtelee eri maiden välillä valtavasti. Valitsemalla lihaa, joka on tuotettu maissa joissa käytetään vähiten antibiootteja, autat ehkäisemään mikrobilääkeresistenssin kehittymistä. Tällaisia maita ovat Suomi, Ruotsi, Norja ja Islanti. Myös muissa EU-maissa käytetään vähemmän antibiootteja verrattuna EU:n ulkopuolisiin maihin. On hyvä olla tietoinen, että EU:n ulkopuolella käytetään antibiootteja myös esimerkiksi hedelmien tuotannossa.

5. Muista ainakin nämä

• Kaikki antibioottien käyttö lisää antibiootille vastustuskykyisten bakteerien kehittymisen riskiä.
• Vastustuskykyiset bakteerit voivat levitä eri eläinten sekä ihmisten ja eläinten välillä.
• Vastustuskykyiset bakteerit ovat usein oireettomia kunnes eläin sairastuu tai tarvitsee antibioottihoitoa. Tällöin voi olla vaikeaa löytää antibioottia, joka toimisi.
• Hygienia on äärimmäisen tärkeää ongelman ennaltaehkäisyssä.
• Sairauden oireet voivat olla hyvin samanlaisia mutta johtua silti eri sairaudesta ja vaatia erilaista hoitoa.
• On paljon asioita joita voi itse tehdä ehkäistäkseen mikrobilääkeresistenssin kehittymistä.
• Älä koskaan hoida eläintä ylijääneillä antibiooteilla ilman, että olet ollut yhteydessä eläinlääkäriin.
• Reseptilääkettä saa antaa vain sille eläimelle jolle se on määrätty ja kyseiseen vaivaan, ei koskaan muulloin.

6. Lisää luettavaa

• Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin (Ruokavirasto)
• Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma 2017-2021 (Sosiaali- ja terveysministeriö)
• Tee lupaus antibioottiresistenssin ehkäisystä (www.antibioottiresistenssi.fi)